Kilpailin lainakoira Vitolla pyöräilyssä ja Ekan kanssa harrastecanicrossissa. Harrasteluokassa siksi, että toinen vaihtoehto olisi ollut naisten sarja jossa kilpailumatka oli 4,1 km. En usko että olisin jaksanut vielä kunnolla juosta sellaista matkaa, joten se olisi ollut myös Ekalle epäreilua. Ekan kanssa en juossut myöskään syyskuussa Kouvolassa, joten sen kanssa en tiennyt yhtään mitä odottaa. Ennen startteja käytiin kiertämässä reitti ja jännitys alkoi nousta. Reitillä oli pari vaikeampaa mutkaa ja yksi pehmeä hiekkainen kohta.
Ennen pyöräluokkaa starttasi kicbikessä pari kaveria, ja auttelin niitä oman paniikkini lomassa, kunnes oli oman startin vuoro. Jännitti ihan älyttömästi! Kuitenkin kun saatiin lähtölupa ja päästiin liikenteeseen niin jännitys katosi ja tilalle tuli vauhdin hurma ja tekemisen riemu. Kunnollista muistikuvaa lenkistä ei jäänyt, muistan reitiltä oikeastaan kaksi asiaa kunnolla. Jonkun ylämäen, jonka polkaisin vauhdilla kevyesti ylös ja ihan ihmettelin, mistä se voima reisiin tuli. Toinen kohta on se hiekkainen pätkä, josta selvisin pystyssä pitämällä vauhdin riittävän (ehkä vähän liian?) matalana ja hokemalla ääneen "pysy pystyssä, pysy pystyssä,.." :D
Kun sitten juoksuluokan startti alkoi lähestyä, alkoi pieni epäluulo hiipiä mieleen. En osannut oikein asettaa edes kunnollista tavoitetta, koska viime keväänä ohkolan kisoissa meni jo hyvin, ja nyt jalat ei tuntuneet ihan yhtä hyvältä joten aika tuskin parantuisi. Toisaalta treenaaminen on sujunut kesän aikana hyvin. Tuo pyöräily oli niin jännittävää että en ollut juuri ehtinyt miettimään juoksua. Lähtölistat nähtyäni ajattelin vain, että kaikki kolme meidän perään lähtevää saattaa tulla ohi ja valmistauduin vain juoksemaan niitä "pakoon". Lisäksi meidän eteen lähtevä osallistuja oli poissa joten Eka ei lähdössä edes nähnyt eteen lähtevää koiraa ja oli siten normaalia rauhallisempi. Toisin kuin minä, kun meinasin ottaa varaslähdön ja lähteä sen poissaolevan kisaajan lähtöminuutilla :D
Sitten kun lähdettiin liikkeelle, Eka lähti kivasti ja saatiin hyvä vauhti päälle. Hetken juostuani mietin, miksi ihmeessä olen siellä juoksemassa. Onneksi juoksu alkoi pikkuhiljaa tuntumaan paremmalta, eikä ketään vielä ollut tullut ohikaan. Yhtäkkiä hämmästyksekseni näin edessäni koirakon. En tiedä kumpi meistä sai siitä enemmän intoa, sillä ennen kuin mentiin ohi Eka päätti vielä pulahtaa (taas) polun vieressä olevaan ojaan. Keräilin märän pienen kiskurin penkalta ja aloin käskyttää ohi. Ohitus sujui molemmilta koirilta hirmu hienosti, ja toinen kisaaja sitä kommentoikin vielä maalissa :)
Kumpaankin starttiin olen tyytyväinen. Tuloslistat hämmästytti, kun pyöräluokassa meidän aika alitti 8 minuuttia (okei, puolella sekunnilla mut silti!) ja Ekan kanssa parannettiin kevään aikaa 16 sekunnilla! Sairaan siistiä :) Molemmat ajat riittivät luokkien voittoon ja nyt lähden luottavaisin mielin ylihuomenna Kouvolaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti