Kouvolan SM, 2.päivä

Nyt on kilpailut takana. Kuten eilen kirjoitin, tänään oli kohtuullisen tiukka kisapäivä.

Päivän ohjelmaan tuli pieni muutos, kun Eka alkoi illalla vielä oksentelemaan, oli levoton eikä aina tuntunut hengittävän ihan normaalisti. Valvoin ison osan yöstä ja yritin auttaa huonovointista pikkukaveria. Jätimme siis toisen starttimme väliin, eikä meille näin ollen lopullista tulosta.

Lainakoira Viton kanssa startattiin tänään siis kakkospaikalta. Mikäli voittaa mielin, oli se eilinen 3 sekunnin ero kirittävä umpeen. Tällä kertaa saimme pyöräillä koko matkan ilman ohitustilanteita. Kaikkemme me annettiin, polkeminen tuntui hyvältä ja Vito paahtoi menemään minkä kerkesi. Maaliin tullessa kuuluttaja ilmeisesti kuulutti meidän voittaneen, sen mukainen oli Teemun vastaanotto maalissa. Hetki meni ennen kuin ehdin ymmärtää mitä tapahtuu, mutta ei kauaakaan kun kuuluttaja perui puheensa :D Tämänpäivänen tulokseni oli ilmeisesti noin kaksi sekuntia parempi kuin johtavan koirakon, ja seuraavana selviteltiinkin, että mihin suuntaan sääntöjen mukaan sekunteja nyt pyöristellään. No, johan hetken ehdin tuntea miltä tuntuisi olla suomenmestari :D Lopullinen tulos oli, että jäin kullasta niinkin paljon kuin 0,7 sekuntia.

Tuloksena siis naisten koirapyöräilyn SM-hopea. Pienestä jäi kiinni mutta eiköhän oikeus toteutunut, mitäpä en polkaissut 0,7 sekuntia kovempaa :D 10 kilometrin matkalla aika mitätön ero, mutta jostain ne on revittävä ja nyt se ratkesi näin päin. Peli oli reilu, eikä mitään jäänyt hampaan koloon. Etukäteen olin uskaltanut varovaisesti haaveilla vain pronssimitalin kannasta, joten tulos ylitti odotukset huolella.

Hopee ei oo häpee :)

Ihana ihana Vito <3

Kun Ekan startti jäi välistä, palautumisaikaakin jäi vähän paremmin. Siitä olin hyvin kiitollinen, vaikka en pyöräilyn jälkeen ihan oksentanutkaan (juu kyllä, vaikka koira vetää niin siinä vähän pitää itsekin tehdä töitä). Joukkueviestissä minut pistettiin juoksemaan ensimmäinen osuus, ja lähtö tapahtui yhteislähdöllä. Viestissä vaihto tapahtuu niin, että maalin jälkeen on alue, jossa koira tulee irrottaa vyöstä ja jättää avustajalle, jonka jälkeen saa juosta lähtöalueelle heittämään läpyn seuraavan juoksijan kanssa. Osalla koiran irrotus sujuu helposti, osalla näköjään vähän hankalammin. Itse onneksi kuuluin tuohon ensimmäiseen joukkoon.

Viestiin minulle annettiin toinen lainakoira Jetta. Jännitin lähtöä aika paljon etukäteen, mutta onneksi ihan turhaan. Se hetki kun kaikki 11 joukkueen ensimmäiset koirakot olivat viivalla ja saimme lähtöluvan, oli täynnä kauhua. Edellisen kerran kun juoksin Jetan kanssa, lensin ihan holtittomasti ensimmäiset 100 metriä, joten pelkäsin että lennän vielä jonkun toisen selkään :D Meille sattui kuitenkin löytymään joukon keskeltä hyvä Hennan ja Jetan mentävä kolo, josta päästiin kirmaamaan porukan kärkipäähän törmäämättä kehenkään. Aika pitkään juoksin aivan johtavan koirakon kannoilla, mutta pikkuhiljaa takaa tuli pari koirakkoa ohitse ja kärki alkoi saada etumatkaa. Kuitenkin kun lenkin puolenvälin jälkeen uskalsin vilkaista nopeasti taakseni, tajusin ettei takana näy ketään ja edessä vain kärkiporukka. oli pakko vääntää väkisin vähän lisää vauhtia jalkoihin. Jetta veti onneksi hyvin ja kääntyi ihan omatoimisesti maalisuoralle, sillä niillä keuhkoilla ei liiemmin äänikäskyjä olisi huudeltu. Maaliin, Jetta matkalla pois kyydistä ja päästämään joukkueen kakkoskoirakko matkaan. Sitten sai hengittää. Tai olisi saanut, jos olisi pystynyt :D Kyllä se happi hetken päästä taas kulki.

Joukkueen muut juoksijat, Jorma ja Teemu, tekivät hyvät suoritukset, vaihdon ehdin katsomaan ja sitten lähdin kävelyttämään maaliin tulleita koiria. Lopputulos jäi siis kuulematta Teemun tullessa maaliin, mutta selvisi se pian siitä huolimatta.

Ja mitä ihmettä, meidän joukkueelle napsahti pronssia! Tuossa porukassa siihen voi olla ainoastaan tyytyväinen.

Joukkueet tuulettaaa :)

Onnittelut vielä puolestani kaikille mestaroituneille ja muille sijoittuneille :)

Hieno viikonloppu kaiken kaikkiaan, ja nyt alkaa olemaan kiitosten vuoro. Iso kiitos Niinalle ja Teemulle näistä kokemuksista, koirien lainasta ja hienosta mahdollisuudesta päästä treenaamaan ja kisaamaan seisojilla. Kerrassaan hieno tiimi ja on ollut ilo teihin tutustua :) Kiitos myös kisaseura, kannustusjoukot, ja jokainen joka autteli niin etukäteen kuin paikanpäällä!

Ainut harmihan tässä on se, että nyt se kaikki treenaaminen ja valmistautuminen tätä kisaa varten päättyi. Toivon mukaan tämä ei kuitenkaan ollut mikään loppu, vaan vasta jonkun uuden alku :)

Loppuun vielä tilanteeseen sopiva vähän kliseinen aforismi.

Jos sinulla on kunnianhimoinen päämäärä, ota niin

pitkä askel sen toteuttamiseksi kuin mahdollista.

Mutta jos askel jää lyhyeksi, ei sinulla ole syytä

murehtia, mikäli se oli pisin mahdollinen sillä hetkellä.