keskiviikko 21. lokakuuta 2020

Sulanmaan kausi 2020

Saavutimme tänä syksynä Ykän kanssa kaksi SM-hopeaa. Tämä on ollut tähän mennessä paras kautemme. Kirjoitan tämän tekstin paitsi lukijoita, myös itseäni varten. Kun joskus tulee taas vaikempia aikoja eikä treenit kulje, voin tulla lukemaan ja muistelemaan tätä aikaa ja palata näihin onnistumisen tunteisiin.


Kesällä sain Non-Stop Dogwear Canix -teamin kautta mahdollisuuden alkaa harjoittelemaan brasilialaisen Willian Oliveiran kanssa. Päätin ottaa hypyn tuntemattomaan, kukaanhan ei ole aiemmin minua henkilökohtaisesti valmentanut. Tämä oli kenties vuoden paras päätös. Harjoitteluni muuttui aika erilaiseksi siitä, miten olen tähän asti harjoitellut. Jos kiinnostaa, voin kirjoittaa tästä kuviosta lisää myöhemmin.

Kuva: Jarno Räsänen

Koska tänä vuonna ei koronan vuoksi tullut arvokilpailuja maailmalla, pääkilpailut muotoutuivat SM-kilpailuihin. Samalla pitkän ajan tähtäin asetettiin 2021 arvokilpailuihin, mihin myös tämän kauden työ tähtää. Toivotaan siis, että vuoden päästä koronatilanne on toinen ja saadaan arvokilpailut. Jokatapauksessa tällä kaudella meidän pääkisamme, canicrossin SM olikin jo kauden ensimmäinen virallinen kilpailu. Sitä ennen ehdimme juosta yhdet epäviralliset harjoituskilpailut Mäntyharjulla.

Video: Katri Grönlund

Kesällä tein töitä paitsi oman juoksuni kanssa, otin myös Ykän maaliintulot työn alle. Viime talvena kilpailukausi tuli hieman liian nopeasti ja treenien vähäisyyden vuoksi, Ykän maaliintulot kärsivät. Tuli monta huonoa loppukiriä, kun kunto ei enää riittänyt puristamaan loppuun saakka. Liinan löysääminen vähän ennen maalia tuli tavaksi, josta oli päästävä nyt eroon. Tein lähes kaikki kesän ja syksyn canicross-harjoitukset tätä silmällä pitäen. Ilokseni tämäkin työ tuotti tulosta kilpailuissa.

Kisakangas SM, koirajuoksu

Oulussa canicrossin SM-kisassa onnistuimme hyvin. Rata oli hyvin tasainen, isoja mäkiä ei ollut yhtään. Matka oli 4,3km. Lähdin matkaan luottaen jalkoihini. Tiesin, että olen harjoitellut niin hyvin kuin olen pystynyt. Ykä juoksi todella hyvin, ja sain itsestänikin irti hyvän suorituksen. Lopputuloksissa toinen sija ja hopeinen mitali kaulaan 😊 Kilpailu jätti jälkeensä suuren motivaation jatkaa harjoittelua ja juosta vielä paremmin vuoden päästä.

Kuvat: Tanja Ignatius


Kilpailu oli yksipäiväinen, ja toisena päivänä juostiin viesti. Viestissä on kolme osuutta, juoksu, yhden koiran kärry sekä pyörä. Yleensä juoksumatka on 2-3km, mutta nyt poikkeuksellisesti myös juoksijat kiersivät pitkän lenkin, tuon saman 4km. Juoksijoiden lähtö tapahtui yhteislähtönä. En ole koskaan lähtenyt kilpailuun yhtä huonosti keskittyneenä kuin nyt. Vielä lähtöviivalla vitsit lensi. Lipun heilahtaessa kisakupla kuitenkin imaisi sisäänsä. Ykä lähti heti ohituskaistalle lähdöstä, mutta toisen koiran kiilatessa kohti, Ykä väisti reilusti sivulle. Tämä on huonojen ohituskokemusten peruja. Jatkoi kuitenkin hyvin juoksua ja vähän ajan päästä se uskalsi lähteä uudelleen ohittamaan. Kärjen miesjuoksijat painelivat menojaan. Juostiin Matti Laaksosen peesissä puoleen matkaan saakka, Rita Karjalainen meidän kannoilla. Sen jälkeen nostimme hieman vauhtia ja lähdimme Matista ohi. Pian alkoi seuraava selkä näkymään edessä. Tehtiin kolmas ohitus. Edelleen Rita oli ihan meidän takana. Vaihtoaluetta lähestyessä Rita lähti pyrkimään ohi. Kuulin vain ohituskäsykä takaa, mutta niin kuuli myös Ykä. Saatiin kiihdytettyä vielä sen verran, että pysyttiin heidän edellä. Vaihtoon tultiin aivan rinnakkain. Olin todella onnellinen onnistuneesta juoksusta, joskin aivan kuollut. Sattui joka paikkaan niin että tuli itku, ja hetki meni että pääsin takaisin jaloilleni.

Viestin yhteislähtö. Video: Katri Grönlund


Meidän joukkueelle täpärä neljäs sija, mikä oli meltä erittäin onnistunut suoritus kokonaisuudessaan! Kaikkien osuudet oli mennyt todella hyvin. Meidän seuran 1-joukkue otti hopeaa. Hieno kilpailu kaiken kaikkiaan!

Yksilökisan tulokset


Imatra, koirapyöräily

Kun juoksun päätavoite oli ohi, halusin ajaa loppukauden pyöräkisoja. Se on ollut meille kakkoslaji, mutta koska tykkään siitä niin paljon, käytin tilaisuuden hyväksi nyt. Toukokuussa olin kuitenkin ajanut harjoituksissa kovaa päin puuta, mikä toi hieman (paljon) lisähaastetta harjoitteluun. Aloin jännittää ajamista ja pelkäämään että Ykä tekee jotain yllättävää, vaikka itse kolarikaan ei ollut Ykän syytä. Jämin SM-kisa oli tulossa, ja sitä ennen minulla oli mahdollisuus ajaa yksi pyörästartti alle Imatralla.

Reitti on todella vaihteleva, mutkainen ja mäkinen. Kävin ajamassa lenkin läpi ystäväni Hannan kanssa, ja yksi mutka jäi kummittelemaan mieleen vaikka kokeiltiin ajaa se pariin otteeseen. Pelotti, etten selviä siitä ajamatta ulos. Ylipäätään lähtö alkoi pelottaa tosi paljon. Lähtöviivalla Ykä oli onneksi oma rauhallinen itsensä ja päästiin hyvin matkaan. Alkumatkan jännitin tosi paljon. Kyseisen pelottavimman mutkan jälkeen huokaisin helpotuksesta ja uskalsin alkaa oikeasti ajamaan. Se oli hieno tunne, ja huomasin innostukseni tarttuvan myös Ykään. Ykä juoksi hullunlailla ja otti hienosti oikeat ajolinjat. Loppumatkasta saimme edelle lähteneen koirakon kiinni ja ohitettiin se sujuvasti. Maalisuoralla poljin vielä reidet aivan tyhjäksi, vau miten hienosti Ykä juoksi maaliin niinkuin siinä ei olisi ikinä ollutkaan ongelmia! Suuri onnistumisen tunne valtasi mielen. Päivän kruunasi luokkavoitto 0,9 sekunnin erolla toiseksi tulleeseen Ripsaan.

Tuimana lähdössä...



...ja hymyillen maalissa 😀 Kuvat: Auvo Kuusinen



Jämi-SM, koirapyöräily

Jämillä kisattiin kauden viimeinen kilpailu. Olin onnellinen pelkästään osallistumisesta. Naisten pyörässä oli tänä vuonna poikkeuksellisen paljon osallistujia. Tulisi siis hyvät kisat. Jämin rata on melko tasainen ja helppo ajettava, joten en jännittänyt omaa selviytymistäni radasta. Kilpailumatka on melko pitkä, 6,8km ja kilpailu oli kaksipäiväinen.

Perjantaina ajeltiin pelipaikalle ja kävin ravuuttamassa Ykän pyörällä reitin läpi. Lauantai aamuna en vielä edes jännittänyt kilpailua, mikä oli outoa. Koska osallistujia oli niin paljon, en osannut yhtään arvioida, mihin kohtaan tuloslistaa sijoitumme, en ollut asettanut myöskään tavoitteita sen suhteen. Edellisen kerran olimme polkeneet kilpaa samalla radalla 2018, ja silloin ekan päivän aikamme oli 13:18. Lähdimme siis parantamaan ainakin sitä.

Salakuvaaja Hansu 😆 Ei ollut ihan helpoin homma ravuuttaa paikassa, minkä Ykä tietää kisapaikaksi.
Video: Hanna Kaipiainen


Lähtö sujui suunnitellusti, kunnes alkusuoran päässä kypäräni lähti liikkumaan päässä ja valumaan takaraivolle 😀 No nyt on amatöörimäistä touhua, mietin naureskellen, samalla kun ajelin toisella kädellä kypärää asetellen. Kun kypärä vihdoin alkoi pysymään päässä, aloin keskittymään polkemiseen. Ykä juoksi jälleen älyttömän hyvin. Loppumatkasta aloimme nähdä edelle lähteneen Maijan selkää, mikä oli minulle yllätys. Ykä sai siitä hyvän avun loppumatkalle enkä kokenut tarvetta kirittää sen enempää. Keskityin polkemaan ja vetämään happea. Maalisuoralla lensi joku isompi kivi Ykän varpaanvälistä suoraan syvälle kurkkuuni ja sen vuoksi oli oksu lentää juuri ennen maalia 😂 Mutta ei haittaa, eihän siinä kohtaa enää hengittää tarvinnutkaan. Maalissa oli kaikesta huolimatta tyytyväinen olo.

Video: Juhani Grönlund



Ehdin Ykän kanssa jäähdyttelemään, kun oli puhelimeen tullut jo viestiä huikeasta ajosta. Ystävä lajin parista oli seurannut live streamia ja kertoi minun olevan ihan lähellä kärkeä. Leuka tippui maahan asti 😀 2,6 sekuntia kärjestä ei ole paljon! Kärjessä oleva Kati on hallinnut naisten pyörää vuosikaudet vailla haastajia. Hetki vielä jännäiltiin loppuja maaliintulijoita. Kolmas sija oli meistä turvallisen, noin 15 sekunin päässä. Jos siis ajaisin ehjän suorituksen toisena päivänä, on meillä mahdollisuus mitaliin!


Kuva: Juhani Grönlund

Toiseen päivään ei lähdettykään yhtä rennosti 😀 Aamusta asti oli sopiva kutkutteleva jännitys päällä. Olin ihan luottavainen valmistautuessa, varmistin että nyt pysyy kypärä päässä. Lähdöstä saakka poljin niin happojen rajoilla kuin uskalsin. Radan loppumatka oli hieman nousujohteinen, joten sinne oli säästettävä reittä. Lisäksi päätin haastaa itseäni yrittäen ajaa mutkat koskematta jarruihin ollenkaan. Ensimmäinen jyrkempi mutka meni huonosti, jouduin hieman jarruttamaan, mutta kaikki muut onnistuin polkemaan ilman jarruja.


Kuva: Kimmo Virkki

Maaliin tullessa alkoi livetulosten päivittäminen. Lähes sama aika kuin eilen! Lopputuloksissa ero Katiin 6,8 sekuntia. Ylitimme kaikki odotukset reippaasti 😀 Kolmas sija vielä vaihtui kun eilen loppumatkasta kaatunut Ripsa ajoi hurjan kirin toisena päivänä. Mutta me saimme pidettyä hopean. Mikä huikea päätös kaudelle 💖


Suuret kiitokset sponsoreilleni Orijen&Acana sekä Non-Stop Dogwear! Teidän ansiosta Ykä on syönyt laadukasta sille sopivaa ruokaa, ja olemme saaneet harjoitella ja kisata toimivilla välineillä.

Koronan aikana olen haudutellut paljon ajatuksia blogin kirjoittamisen jatkamisesta. Tuntuu, että on paljon aiheita joista olisi kivaa kirjoitella omia näkökulmia sekä myös kuulla muiden kokemuksia asioista. Olisi kiva kuulla myös ideoita, mitä aiheita lajin tiimoilta voisi nostaa esille 😊

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Saga, lauman tuorein vahvistus

Elokuussa löysin itseni ajelemasta kotiin koiranpentu etupenkillä pienessä pentuboksissa. Palataanpas tuosta ajasta noin vuosi taaksepäin, k...

Suositut tekstit