maanantai 16. toukokuuta 2016

Haasteita ei ratkaista välttelemällä niitä.

"Alkanut vuosi on ollut harrastusten osalta hieman takkuinen. Agility on ollut pari kuukautta lähes kokonaan jäissä, sillä Ekalta löytyi ensin aikamoiset jumit ja myöhemmin vielä todettiin eturauhasen suurentuma joka on vaatinut lepoa. Hiihtämistä rajoittaa lumen puute. Lisäksi sain itse vielä flunssan alun, jonka onnistuin selättämään lepäämällä ajoissa, mutta seuraavalla viikolla kaaduin sänkyyn vatsataudin vuoksi. Kaikista käydyistä kisoista harvemmasta on jäänyt erityisen hyvä mieli.

Jo lokakuun jälkeen alkoi kilpailuissa vaikeasti selitettävällä tavalla tökkimään. Tuloksia ei tullut, virheet olivat meille ei-tyypillisiä, eikä Ekan vire tuntunut samalta kuin ennen. Tammikuussa kävimme joulukuun mittaisen kisatauon jälkeen Ekan kanssa agilitykisoissa meidän kotihallilla Hyvinkäällä. Sieltä alkoi ongelmat ja niiden selvittäminen. Ensimmäinen rata mentiin normaaliin tapaan ja fiilis oli radan jälkeen hyvä. Seuraava rata olikin jotain ihan muuta: Eka teki kaikkensa ettei joutuisi tekemään rataa. Selvä kivun merkki. Viimeiselle radalle mennessä jo aavistin että tulen kantamaan Ekan pois kentältä, enkä vääntäisi rataa väkisin läpi. Niin myös tein. Sen jälkeen alkoi lihashuoltojakso ja olemme nyt kerran viikossa käyneet hoidattamassa jumeja auki.

Pari viikkoa eteenpäin, ja käytiin taas treeneissä. Nyt Eka tuntui taas normaalilta. Kun mentiin taas kisoihin, meno oli sama kuin edellisellä kerralla. Jätin viimeisen radan juoksematta ja jatkoimme hoitamista. Seuraavissa treeneissä tuli puheeksi eturauhanen, joka on kuulemma löytynyt muissa tapauksissa syyksi outoon käytökseen. Päätin tutkia asian ja sainkin jo seuraavana päivänä tilaisuuden näyttää Ekaa lääkärille, samalla kun olin auttamassa tuttujen hevostallilla raspauksissa. Ja kyllä, suurentunut eturauhanen. Toivon, että nyt on vihdoin löytynyt syy outoon käytökseen ja saadan homma taas pikkuhiljaa kasaan.

Koirahiihdon puolellakin on tapahtunut vähän. Tammikuun lopussa tein reissun Rovaniemelle, koirahiihdon sm-kilpailuihin. Ensin hiihdin nuorten luokassa saksanseisoja Vitolla, siellä tultiin kolmansiksi. Sen jälkeen hiihdin vielä saksanseisoja Metellä toisen lenkin, ajatuksena saada tuntumaa kahdesta eri koirasta. Tuosta reissusta jäi vähän tyhjä olo. Pystyin siihen mihin pitikin, mutta en kuitenkaan ylittänyt itseäni. En ehtinyt ihan toipua sairastelusta ennen kilpailua ja sen tunsin kyllä lihaksissa."

Tässä tekemiäni muistiinpanoja alkuvuodelta. Kyllä, harrastelu todella oli hiukan takkuista. Koirahiihtokisoissa tuli kuitenkin käytyä, jokainen reissu oli omanlaisensa ja kausi kerrytti kokemusta paljon :) Kuitenkin tuon viimeisenä mainitsemani sm-kilpailun jälkeen alkoi tuntumaan, että oppimistakin tapahtuu. Kokonaisuutena hiihtokausi oli hyödyllinen, eikä kisojen kannalta ihan huonokaan, kaaduinhan vain yhden kerran, ja sekin tapahtui yhteislähdössä, jota en ollut tullult harjoitelleeksi Ekaa isommalla koiralla :D Pronssille onnistuin sutimaan sekä nuorten SM-kilpailussa että naisten sprintti-SM -kisassa (se tosin vaati vain maaliviivan ylittämisen). Lisäksi pääsin näkemään Norjan EM-kilpailut, mikä oli kokemuksena arvokas tilaisuus. Ja ostinpa vielä Kuhmosta, kauden viimeisistä kisoista kaverilta lähes käyttämättömät sukset seuraavaa talvea odottamaan ;) Tuo reissu sopi mainiosti kauden viimeiseksi, ja siellä myös Eka pääsi kirmaamaan ladulle. Siitä lisää myöhemmin.

Mitä agilityyn tulee, ongelmat eivät ihan loppuneet tähän. Pikemminkin suuremmat sellaiset oli vasta tulossa. Alla olevalla videolla tammikuun kisojen viimeinen rata. Kuten jo alussa huomaa, Ekan fokus ei ole tekemisessä, vaan se pälyilee taakseen odottaessaan lähtölupaa.



Kun Eka oli syönyt lääkekuurinsa ja viettänyt sairaslomansa, alkoi homma taas rullaamaan. Treeneissä se alkoi kulkemaan taas normaalisti ja aiemmin esiintynyt omituinen käytös ja häiriöherkkyys alkoi kadota. Jee! Kului hetki, ennenkuin aloin luottamaan tilanteen pysyvyyteen saati uskalsin ilmoittautua jälleen kisoihin. Päätin sitten, että seuraaviin oman seuran kilpailuihin menisin, jos Eka pysyy hyvänä eikä näytä mitään kivun merkkejä.

Tässä videolla treenit ennen seuraavia kilpailuita. Harjoituksissa ei näkynyt enää mitään normaalista poikkeavaa.


Kisoissa sitten tapahtui se, mitä olin vähän uumoillutkin: Eka alkoi jännittää kisatilannetta. Tammikuisesta kisasta oli jäänyt kipumuisto, joka tuli esiin vasta nyt, kun ollaan taas starttaamassa samassa paikassa. Treenaaminen omalla hallilla on kuitenkin ollut hauskaa ja tavallista. No, kolme starttia juostiin (se minkä herra uskalsi juosten kulkea). Ratojen välissä Eka oli ihan normaali, lämmittelyalueella toimi normaalisti hyvällä vireellä, vain itse kisa jännitti. Kolmannen radan loppupuolella tunsin, kuinka Eka reipastui ja alkoi tuntua normaalimmalta. Kisapäivän loputtua poistuin pikaisesti paikalta, jotta tutut eivät liiemmin tulisi säälipisteitä jakelemaan. Koirahan vaistoaa sen heti ja sinne katoaisi sekin hyvän mielen pilkahdus ja reippaus mikä viimeiseltä radalta jäi.

Kilpailun jälkeen pohdin kovasti, mikä olisi järkevä seuraava siirto. Kävisinkö vieraassa paikassa kisoissa, missä Ekalla ei ole kipumuistoja? Eikai varovainen käytös siirry sitten muihinkin kisapaikkoihin? Vai kävisinkö oman hallin kisoissa niin kauan että ongelma ratkeaa, ettei tilanne laajene ainakaan muihin paikkoihin? Lopulta päädyin tulokseen, että osallistuisin epävirallisiin kisoihin muualla. Käytiin sitten Ojangossa. Olin suunnitellut, että jos Eka yhtään tuntuu jännittävän, palkkaan reilusti kesken radan ja pidän huolen, että Ekalla on kivaa. Mitä radalla sitten tapahtui? 0 - Hyl - 0 - 0 ja 3.sija! Hylkäyskään ei johtunut Ekasta :) Joko siis ongelma olisi ainoastaan oman seuran hallilla, tai sitten se oli nyt kadonnut. Alla video yhdestä startista.



Epiksistä neljä päivää myöhemmin valmennuksessa ilmaantuikin taas uusi ongelma. Eka ei suostunut yhtäkkiä menemään keinulle ollenkaan. Epiksissä teki sen kyllä kisaradalla, joskin hitaammin kuin yleensä.. Tämä jäi sitten pohdintaan, sovittiin, että ottaisin asian käsittelyyn tulevana viikonloppuna NAS-leirin klinikalla. Siellä saatiin sitten ohjeet, kuinka lähteä tilannetta korjaamaan.

Seuraavalla viikolla järjestettiin sopivasti omalla hallilla sitten epikset, missä käytiin selvittämässä kipumuiston tilannetta. Mölliradoilla tietty, eihän nyt oltu keinun suhteen kisakunnossa (möllien radoilla ei siis ole keinua). Nyt Eka paahtoi menemään ihan tosissaan! Luojan kiitos edes tämä ongelma taitaa nyt olla loppuunkäsitelty. Seuraavaksi sitten keinun kimppuun.

Keinuharjoitukset toteutin niin, että aina Hyvinkäällä ollessani hyppäsin hallilla tekemässä muutamaa toistoa keinua. Kolmessa viikossa keinu lähti korjaantumaan, ja äitienpäivän tienoilla sainkin riemuissaan todeta, että keinu toimii taas!



Tällä välin meidän projekti A-esteellä oli hetken jäissä, mikä johtikin siihen, että projekti otti hiukan takapakkia ja ratatreeneissä (=korkeassa vireessä) alkoi virheet lisääntymään. Nyt kun keinu alkaa olla taas kunnossa, jatkammekin siitä mihin joskus alkuvuodesta jäätiin. Tilanne on kuitenkin korjaantunut suhteellisen nopeasti ja tällä viikolla ollaan menossa taas kokeilemaan kisaratoja Ojankoon :) 7 kuukautta se kokonaisuudessaan otti, mutta niin vaan aletaan taas olemaan ainakin lähellä kisavirettä! Arvokilpailujen osaltahan meidän tilanne on se, että tarvitsisimme tuplanollan 6.6. mennessä jotta saisimme osallistua SM-kisoihin kesäkuussa. Olen kolmet kisat vielä toukokuulle suunnitellut, jos tuo tupla on tullakseen niin hieno juttu, jos ei, niin ehkä SM-kisat eivät sitten ole vielä meidän paikka tällaisen kauden jälkeen. Siinä tapauksessa ensi vuonna sitten taitavampina niihin koitoksiin!

"Säilytä aina usko siihen, että lopulta onnistut 
kaikissa tekemisissäsi, 
äläkä milloinkaan unohda sinnikkyyden, 
kurinalaisuuden ja päättäväisyyden arvoa."

Alla tämän päivän A-toistot, 5/6 toistosta näyttää hyvältä, palkkaustavasta riippumatta :)



Muun elämän osalta elän jonkinlaista siirtymäaikaa. Lopetin huhtikuussa työt siksi aikaa, että saan opiskeltua rauhassa pääsykokeisiin. Kävin valmennuskurssin Helsingissä, samalla myös asuin viikot veljeni luona Espoossa, lähempänä koulua ja riittävän välimatkan päässä monipuolisimmista aktiviteeteista ja kavereista :D Eka oli Espoossa mukana, käytiin jonkin verran juoksemassa ja viikkotreeneissä kirkkonummella tietenkin. Lukeminen on edistynyt ihan mukavasti ja tällä viikolla on itse pääsykoe. Kivaa, että sen jälkeen sosiaalinen elämä voi taas jatkua ja paluu töihinkin tuntuu jo ihan mukavalta ajatukselta :) Kiitokset kavereille kärsivällisyydestä, kun olen normaalin sosiaalisuuden sijaan ollut pari kuukautta vähän omassa kuplassa :)

Lukurupeamasta huolimatta treenailtua on tullut, hyvää vastapainoa sekä kropalle että mielelle. Vapun ympärillä säät suosivat kesälajien korkkaamisen ja sen tilaisuudenhan käytin hyväksi. Viikon aikana kävin maastopyöräilemässä, rullaluistelemassa, juoksemassa kevään ekat treenit yleisurheilukentällä ja suunnistamassa iltarasteilla :) Lisäksi Eka korkkasi uintikauden!


Saga, lauman tuorein vahvistus

Elokuussa löysin itseni ajelemasta kotiin koiranpentu etupenkillä pienessä pentuboksissa. Palataanpas tuosta ajasta noin vuosi taaksepäin, k...

Suositut tekstit