Matkaan lähdettiin kisoja edeltävän viikon sunnuntaina aamulla. Tapasimme satamassa ja matkustimme laivalla Tallinnaan. Siitä alkoi sitten retken ensimmäinen ajorupeama. Sunnuntai sujui mukavasti, ja ajelimme Latviaan Bauskaan yöksi. Seuraavana päivänä ajoimme sitten ajallisesti tuplamäärän, 10 tuntia ja seuraava etappi olikin sitten Puolan Wronkissa Olympic Hotel, missä majoituimme koko viikon. Hotellilta oli matkaa kisapaikalle vajaa puoli tuntia. Maanantai-iltana olimme siis perillä.
Tiistaina aamupalan jälkeen lähdimme tutustumaan ympäristöön ja kävimme hölkällä läheisessä metsässä ilman koiria. Kun polut olivat tuttuja ja jalat vähän vetreämmät, menimme hakemaan koiratkin mukaan ja päästettiin nekin vähän irrottelemaan :) Loppupäivä lepäiltiin ja syötiin hyvin. Hotellin alakerrassa oli pieni ravintola, mistä saatiin helposti ruokaa nenän eteen, ja useimmiten jopa sitä mitä tilattiin :D Puolassa ei ihan kaikki puhu englantia kovin sujuvasti.
 |
| Ykä katseli hotellin ikkunasta kun kämppikset tulee kävelyltä :D |
Torstaina ohjelmassa oli koirien terveystarkastukset kisapaikalla, kilpailuradan läpikävely sekä illalla joukkuepalaveri ja kisojen avajaiset. Noissahan vierähtikin sujuvasti koko päivä. Rataa jouduttiin lyhentämään sekä alusta että lopusta, koska lähtöalue oli kovista sateista johtuen aivan velliä. Myös kilpailureitistä kuulimme paljon kauhutarinoita jo etukäteen, ja kun menimme kävelemään reitin itse koirinemme läpi, koimme helpotuksen :D Juoksijoiden reitille ei sattunut niitä pahimpia mutakkoja, vain yksi mutainen suora radan loppupuolella. Muuten rata oli täysin juostavassa kunnossa, ja eniten pohja vaikuttikin varmasti juuri muihin kuin juoksuluokkiin. Radan pituudeksi tuli siis 3,8km.
 |
| Reittikartta. Todelliset lähtö (oik) ja maali (vas) mustilla viivoilla. |
 |
| Avajaiset |
 |
| Szamotulyn kylälläkin meitä mainosteltiin :) |
Perjantaina oli ensimmäinen kisapäivä. Juoksusarjat kisattiin lauantaina ja sunnuntaina, joten perjantaina keskityimme auttelemaan muita suomalaisia. Aamulla ensin auteltiin 8-koiran sarjassa Vesa-Pekka Lehtomäen koirat viivalle, päivemmällä Ykän kasvattajien koirat kahden koiran sarjassa. Perjantain aikana alkoi itselläkin jo kisafiilis nousemaan ja jo odotin että itsekin päästään Ykän kanssa viivalle. Illalla vielä vähän juoksua ja venyttelyä ja aikaisin nukkumaan.
 |
| Maalialue ja tulostaulu |
Lauantaina menimme kisapaikalle hyvissä ajoin. Aamupalalla oli aika hiljaista, kun molemmat vain miettivät tulevaa starttia. Meidän lähtö oli vasta kahden jälkeen iltapäivällä, ja aika tuntui matelevan. Lisäksi lauantaina sateli vähän vettä, joten piti pyrkiä pysymään kuivana ennen omaa starttia. Kilpailujännitystä lisäsi vähän se, että juoksuluokissa oli ilmoitettu olevan dual startit, eli väliaikalähtöjen sijaan startit tapahtuukin kaksi koirakkoa kerrallaan, ja 30 sekunnin välein. 10 minuutissa radalle lähti siis 40 juoksijaa ja koiraa :D Onneksi tiesin jo etukäteen, että Ykä tulee handlaamaan tilanteen, niin hyvin se on oppinut lähdöt ja ohitukset tekemään, ja tuskin edes ehtisi vilkaista toista koiraa.
Lähdön kuvannut Michela Kärkkäinen
Vihdoin starttiin oli enää tunti aikaa ja sai alkaa lämmittelemään. Ykän kasvattaja Niina tuli lämmittelemään Ykän ja itse sain keskittyä omiin lihaksiini. Ennen lähtöä mentiin niin sanotun control zonen läpi, missä järjestäjät katselivat varusteita ja tarkastivat juoksijoilta kengänpohjat, ettei kengissä ole nastoja. Lähtöalueella oli mahtava tunnelma, kun monta kymmentä koiraa ja juoksijaa odottivat lähtövuoroaan. Kun tuli se oma vuoro astua viivalle, Ykä hiljeni ja lopetti tempomisen. Tajusin vasta jälkeenpäin videolta miten hienosti se tämänkin lähtötilanteen otti. Järjestäjä piti kättä lähtijän olkapäällä, ja vasta kun käsi nousi siitä, sai lähteä liikkeelle. Sillä tavoin saatiin vältettyä pienetkin varaslähdöt. Kun lähtölupa tuli, Ykä lähti hienosti eteenpäin ja päästiin samaan aikaan lähteneen edelle. Sitten ei muuta kun laputtamaan karkuun! Koska kilpailureitillä oli pitkiä suoria, tiedettiin että niissä näkyy kyllä edelle lähteneiden selkiä, mitä oli hyvä lähteä kirimään kiinni. Kun pitkä suora tuli, näinkin heti useamman juoksijan edellä. Ykä veti määrätietoisesti eteenpäin ja pyrki kaikista ohi yksi kerrallaan. Onnistuimmekin ohittamaan pisimmällä suoralla kolme koirakkoa, ja kun käännyimme sille mutaisimmalle pätkälle, saatiin vielä neljäskin kiinni. Annoin koko matkan ajan Ykän valita linjat ja myötäilin vain sen perässä ja keskityin juoksemiseen. Lopulta enää loppukiri maaliin. Maalissa olin todella tyytyväinen suoritukseen. Ykä 1 vuotta, toimi näin isoissa kisoissa kuin ajatus! Olin etukäteen jutellut Ykälle, että lupaan kyllä katsoa sormien läpi jos kisassa tapahtuu jotain pieniä hölmöilyjä, vaan ei tapahtunut :D Maalilta lähdettiin ripeästi jäähdyttelemään ja vaihtamaan kuivia vaatteita päälle. Myöhemmin kun kuulin sjoitukseni olevan 25./48, olin hieman pettynyt. Koko juoksu oli tuntunut niin hyvältä, että toivoin hiukan korkeampaa sijoitusta. Kuitenkin myöhemmin tuloslistoja katsellessa, näin keskinopeuden olleen 18,6km/h. Se on meidän tähänastinen ennätys muutenkin, joten totesin että pystyimme parhaimpaamme ja sijoitukseni oli se mikä meille kuului.
 |
| "Sä olit ihan paras!" Sanoin maalissa <3 Kuva: @cambrno |
Kisan jälkeen painuimme takaisin kämpille suihkuun, syömään ja vähän pakkailemaan. Seuraavana päivänä olisi edessä jo kotimatka.
Viimeisenä kilpailupäivänä ei enää aamulla jännittänyt yhtä paljon. Lisäksi sää oli kirkkaampi eikä vettäkään satanut. Syötiin rauhassa ja pakattiin auto, kirjauduttiin hotellilta ja ajeltiin kisapaikalle. Toisen päivän startit juostiin tavalliseen tapaan väliaikalähdöillä puolen minuutin välein. Onnistuin saamaan paikat hyvin lämpimäksi ja tuntui että juoksu kulki väsyneiksi jaloiksi hyvin. Lähdimme ottamaan edelle lähtenyttä unkarilaista kiinni, mutta nyt se olisi varmasti vaikeampaa, koska lähtölista oli eilien päivän tuloslista. Suorilla näin hänet edessäni, mutta hyvää vauhtia tallasi karkuun. Kuitenkin mutaisella suoralla näin hänen saavuttaneen toisen edelle lähteneen, mutta unkarilaisen koira ei juossutkaan ohi vaan jäi seurustelemaan toisen juoksijan koiran kanssa. Silloin alettiinkin saamaan heitä molempia kiinni, kun ei kummankaan koirat enää oikeen vetäneet. Juuri kun olimme heidän kannoilla, tuli viimeinen oikea mutka. Koska Ykä näki toiset mutkan takaa, pätti juniori vähän oikaista, ja juoksikin käännöksestä kertovan kyltin toiselta puolen, ja minä kiljuen toiselta puolen :D Onneksi kyltissä oli muovinen varsi, ja se jousti ja lämähti vain minua reiteen, mutta matka jatkui ja vauhti säilyi. Pian mutkan jälkeen kuulinkin töminää selän takaa, ja hetkessä takaa juoksi minun perään lähtenyt ohi. Ykä juoksi hienosti eteenpäin ottamatta kontaktia toiseen koiraan, joten pistin menemään jarruttamatta itse vaihtua ohituksesta huolimatta. Tästä saimmekin hyvän peesin, jonka perässä juoksimme kahdesta leikkivästä koirasta ohi. unkarilaisen koira kävi vielä Ykän naamalla vähän pyytelemässä sitäkin leikkimään, ja hetken jo ajattelin, että ollaanko mekin kohta solmussa. Mutta mitä tekee Ykä, pistää silmiä vähän kiinni, kääntää päätä pois ja puskee väkisin ohi! Sitten alkoi jo jalat painamaan, mutta päästiinpä vielä hyvin maaliin. Voi miten tyytyväinen olin Ykän toimintaan! Yksi ratakyltti sinne tänne, kun koira toimi hienosti vaikeissakin tilanteissa. Lisäksi heti maalissa joukkueenjohtaja Maku tuli kertomaan, että sijoitus nousi kahdella. Jes! Paransimme omaa aikaa 14sekuntia, ja keskinopeus oli 18,9km/h.
 |
| Voi mikä lihaskimppu <3 |
Jäähdyttelyt, vaatteiden vaihto, evästelyt ja koirille lääkintäleimat (ekinokokkoosilääkitys joka vaaditaan Suomeen palatessa, ei siis mitään vakavaa :D ) passeihin, ja sen jälkeen suuntasimme takaisin kohti Tallinnaa. Ihmeellistä, kuinka kivuttomasti tämä sunnuntain ajo sujuikaan, eikä väsy painanut suuremmin vielä loppumatkastakaan. Pysähdyimme Puolassa Suwalkissa kesältä tutussa hotellissa muutamaksi tunniksi yöllä, otettiin pikasuihkut ja nukuttiin hetki, sen jälkeen jatkettiin matkaa. Maanantaina ehdittiin ajoissa Tallinnaan ja iltalaivalla Helsinkiin. Kuinka ihanaa olikaan päästä omaan sänkyyn nukkumaan!
Kotona ollaan palauteltu rauhassa, tai ainakin Ykä on, kun minä jatkoin puolen päivän lepäämisen jälkeen jo tiistaina töitä. Ollaan käyty rauhallisilla ja pitkillä hölkkä- ja kävelylenkeillä, ja vähän agilityleikeissäkin :) Lisäksi kasvattaja ilmoitti, että on järjestänyt Ykälle ilmaisen hieronnan palautumista auttamaan <3 Iso kiitos Niina/Canin Care!
 |
| Väsyneet ja onnelliset Kuva: IFSS/Kauko Ruokolainen |
Kiitokset myös Sonarc Ky, sekä kaikki kauden urakassa auttaneet. Joka suunnasta on tuntunut tulevan apua ja kannustusta.
Tästä(kin) reissusta puhutaan vielä pitkään, ja kokemuksena jää varmasti ikuisesti mieleen.
Nyt katseet on suunnattu jo vuoden päähän, kun Ruotsissa kilpaillaan sulanmaan EM-kilpailut. Kenties pääsemme seuraavan kerran siellä haistelemaan isojen kisojen tunnelmaa :)
