lauantai 22. heinäkuuta 2017

AgiCross Kemp 2017, osa 2


Tiistaina kilpailimme vielä illalla pareittain agilityradalla niin, että radalla oli vain hyppysiivekkeitä, ja rata tuli kiertää yhdellä kickbikella parin kanssa samaan aikaan. Riemuksemme teimme parini Adélan kanssa nopeimman ajan :)


Yllä hidastettu video Ykän hyppytenkiikkatreenistä.

Päivä 6

Aamu alkoi jälleen klo 7 canicrosstreeneillä, tänään teemana ohittelut. Homma tapahtui niin, että yksi lähti juoksemaan ja pysähtyi noin 50 metrin päähän, sitten seuraava juoksi paikallaan olevasta koirakosta ohi ja pysähtyi jälleen vähän matkan päähän, jonka jälkeen seuraava ohitti molemmat ja pysähtyi taas ja niin edelleen, ja kun kaikki olivat juosseet ohi, lähti jonon viimeinen koirakko juoksemaan jälleen perään ja ohittamaan kaikki. Homma toimi oikein kivasti ja kaikilla oli omat koiransa hallinnassa. Tämän jälkeen tehtiin vielä lähdöt pareittain ja ohiteltiin toisiamme vuorotellen. Tämän vedon jälkeen meidän molemmat koirat olivat niin kuumissaan, että päätimme lopettaa treenit siihen ja tehdä huomisaamuna massastarttitreenin.
Aamupalan jälkeen ohjelmassa oli Smrkm-vuorelle kiipeäminen, mihin varattiin nelisen tuntia aikaa. Koska keli oli liian lämmin jo aamulla, ei meillä jäänyt vaihtoehdoksi kuin jättää koirat kämpille ja lähteä retkelle ilman. Muilla oli koiria matkassa, ja ei kyllä voi kun hämmästellä niiden lämmönsietokykyä. Kaksi tuntia kiivettiin kävellen ylöspäin, ja huipulle päästyämme koirat kävivät maaten eikä edes läähätelleet sen kummemmin. Huipulla kiipesimme näköalatorniin ottamaan selfiet, sillä viikon mittaisessa parikilpailussa sai 5 lisäpistettä jokaisesta someen postatusta kuvasta leirin hashtagilla. :) Huipulta näki kolmen eri maan maisemia: Puolaa, Tsekkejä ja Saksaa. Paluu alas sujui tietysti ripeämmin ja matkalla saatiin katsella mahtavia maisemia.




Loppupäivän aikana nukuimme päiväunet ja lepäilimme, koiria en myöskään ottanut agilitytreeniin liian kuuman sään vuoksi. Lisäksi suunnittelimme paluumatkan ja varasimme hotellit valmiiksi matkanvarrelta.

Päivä 7

Tänään oli vuorossa sitten ne massastarttitreenit. Koska eilen jo klo 7 oli liian kuuma, aloitimme tänään klo 6. Startti sujui mielestämme ihan hyvin, meidän koirat eivät muita lähdössä nähneetkään ja juoksivat aika nopeasti muiden edelle. Teimme toisen samanlaisen lähdön, ja muut pyysivät juoksemaan hitaammin jotta saadaan tehtyä ohitteluja samalla, vaan olipa aika hankalaa hölkötellä hitaasti kun 30kg saksanseisojaa kiskoo täysillä eteen päin :D Kolmas lähtö tehtiin enää palkalle, sillä koirilla alkoi jälleen tulla turhan kuuma.
Tämän treenin jälkeen ehdimme ottaa jo päivän ensimmäiset päiväunet ennen aamiaista, jonka jälkeen oli Ekan agilitytreenin vuoro. Tehtiin ensimmäisellä vedolla puhdas rata, jonka jälkeen hioimme hiukan kääntymisiä ja treenien jälkeen juttelin Jakubin kanssa erilaisista tavoista ohjata käännöksiä.




Tämän jälkeen nukuimme jo päivän toiset päiväunet ja heräsimme lounaalle. Lounaan jälkeen muut lähtivät uittamaan koiria, mutta me olimme päättäneet jo eilen että tänään käydään uudelleen maastopyöräilemässä. Me lähdimme siis sinne ja nappasin Trekin test centeriltä samaisen pyörän alleni ja lähdimme poluille. Tänään poljimme samaa reittiä kuin edellisellä kerralla kun käytiin yhdessä, mutta teimme vielä pienen lisälenkin ja pysähdyimme singletrack centerillä matkan varrella juomassa limut ja ostettiinpa samalla sieltä treenipaidat muistoksi.
Lenkiltä tultua alkoi jälleen parikilpailu, pelasimme peliä nimeltä Kanjam, missä heitetään frisbeetä pyöreään pönttöön, jonka takana toinen parista sai yrittää auttaa lyömällä frisbeetä kädellä. Peli oli meille uusi mutta yllättäen myös minun, maailman huonoimman minkään esineen heittäjän, mielestä oikein hauska. Pärjäsimme taas parini kanssa hyvin, tulimme toisiksi.
Päivällisellä suunnitelmat vähän muuttuivat ja Ykä sai agilitytreenin tilalle mahdollisuuden tehdä yhden kilometrin mittaisen kikkaritreenin samalla lenkillä missä juoksimme canicross-lenkin aiemmin. Kävin vielä kävelemässä reitin ja miettimässä, onnistuisinko ajamaan mutkat kaatumatta. Päätin tarttua tilaisuuteen ja hyvinhän ne mutkat huolista huolimatta menikin. Pellolla maalia kohti ajaessa alkoi vastaan tulla perään lähteneitä koirakoita, joista Ykä juoksi kyllä hienosti ohi, mutta yksi kävi Ykän kyljessä. Onneksi Ykä vain jatkoi matkaansa eteenpäin päätään kääntämättä, joten en myöskään itse huolestunut tilanteesta. Maaliintulo oli jälleen vähän tsekkiläistä takuusähläystä :D Se johtuu osittain aina pienestä kielimuurista treenien vetäjän kanssa.

Päivä 8

Aamu alkoi taas klo 7 vetotreenillä peltolenkillä. Osa meni pyörällä, osa kickbikeilla ja osa juosten. Tällä kertaa meillä oli sovittuna palkkaaja, jotta saisimme laadukkaan ja onnistuneen treenin koirille. Nyt kaikki sujui hyvin, ohitimme yhden pyöräilevän koirakon ja oma juoksu ei tuntunut pahalta.
Aamiaisen jälkeen alkoi agilitytreenit. Eka teki taas hyvää työtä, ja yhdessä hankalassa paikassa tuli jälleen esiin se, kuinka paljon pystyn omalla liikkumisella kompensoimaan Ekan pieniä puutteita. Taas vähän lisää kotiläksyjä tästä, mikä on kyllä kiva juttu :)




Lounaan jälkeen lähdimme kikkaroimaan Vasekin johdolla, kävimme tekemässä pienen lenkin maastopyöräreitillä, ja samalla sovittiin, että käydään huomenna aamulla ajamassa samaa reittiä vähän matkaa koirien kanssa. Olen jo vähän ehtinyt odottaa, että pääsisin tuon tapaiselle kapeammalle polulle ajamaan Ykän kanssa, toivottavasti kaikki menee yhtä hyvin kuin toivon J Ainakin tämän leirin aikana Ykä on osoittanut olevansa luottamuksen arvoinen tilanteessa kuin tilanteessa.
Takaisin tultua Ykä pääsi tekemään lyhyen agilitytreenin, sillä taas oli todella kuuma. Halusin päästä kokeilemaan ohjatusti käännöksen opettelua nenäkosketuksen avulla, ja tämä jää nyt meille jälleen kotiin harjoiteltavaksi.
Kaikki viikon treenit ovat olleet siinä mielessä todella hyvin järjestetty, että joka päivä kukin on saanut itse päättää mitä treenaa ja mitä ei. Vetotreenien aikataulut on hoidettu hienosti meidän koirien kannalta, sillä ne ovat kärsineet eniten kuumuudesta. Siksi aamutreenejä on aikaistettu ja joitain treenejä siirretty päivältä iltaan. Agilitytreeneihin on voinut halutessaan vain hypätä mukaan. Välillä kun olen kysynyt esim että onko Ykällä tänään agilitytreeniä vai ei, vastaus on ollut ”it’s up to you.” On ollut mukavaa treenailla kun leiriohjelmasta huolimatta on saanut itse päättää omien koirien rasituksen ja antaa lepoa tarvittaessa.
Ennen päivällistä nukuimme taas pitkät päiväunet, ja ruokailun jälkeen ohjelmassa oli leirikilpailun päätöskisa: toinen parista juoksisi helpon ja nopean agilityradan, jonka jälkeen viestin omaisesti toinen canicrossaa agilitykentän ympäri. Kuulosti helpolta, vaan eipä ollut. :D Kovin moni koira ei todellakaan tajunnut tekevänsä vetotreeniä nurmikentällä! Koska minun parilla, Adélalla on beagle, sovimme että juoksen Ykän kanssa canicross-osuuden. Lopulta päädyimme vielä tekemään vaihtarin agilitykoiran kanssa, ja Adéla juoksisi Ekan kanssa radan. Eka lähti hienosti Adélan kanssa liikkeelle, jolloin beaglen vauhtiin tottunut ohjaaja yllättyi vähän vauhdista ja jäi jälkeen ja joutui korjaamaan yhden esteen. Tämän jälkeen Eka juoksi täysillä suoraan maaliin ja oli meidän vuoro lähteä liikkeelle. Kuten moni muukaan, ei Ykäkään ihan oivaltanut canicrossia agilitykentällä. Jokatapauksessa teimme lopputuloksissa toiseksi parhaan ajan. Lisäksi sijoituimme myös kokonaistuloksissa toisiksi :)

Päivä 9

Aamun vetotreeni jännitti varmaan vähän, koska heräsin jo puoli tuntia ennen herätystä. Treenit alkoivat klo 7. Ensin ajoin ehkä kolmantena. Sovimme, että ajetaan reittiä pitkin siihen asti, kunnes näemme Vasekin polun vieressä. Tämän jälkeen sain lähteä takaisin ensimmäisenä, jotta ei tarvinnut pelätä että saisimme jonkun muun kiinni kapealla polulla. Lähdössä Ykä kuumui vähän eteen lähteneistä koirista, mutta saatiin silti tehtyä vielä suht siisti lähtö. Yhdessä mutkassa jarrutin vähän liian vähän ja kikkarin takapyörä meinasi lähteä alta, mutta ei mitään vakavampaa. Muuten ajaminen sujui hyvin ja Ykä laputti menemään ihanan varmasti. Alla video toisesta vedosta takaisin lähtöpaikalle päin. Voi miten mahtava koira minulla on käsissä <3



Koirien huollon ja aamiaisen jälkeen tehtiin vielä agilityä, helppoa eka-luokan rataa. Sovittiin, että jos teen ensimmäisen vedon puhtaasti, Hanna saa juosta Ekan kanssa myös. Ja pienistä rytmitysongelmista huolimatta selvittiin nollana maaliin, ja Hanna sai oman vuoronsa. Koska sää oli jo klo 9 mennessä kovin lämmin, jätimme treenin lyhyeen.




Tämän jälkeen enää pakkailimme tavarat, sanoimme haikeat heipat leirin vetäjille sekä ihanalle translatorillemme, ja suuntasimme vielä lähikaupalle sekä singltrek centerille käyttämään loput korunat. Sen jälkeen matka Puolan halki alkoi. Nyt olemme ajaneet Varsovan ohi ja yövymme hotellissa, ja huomenna jatkamme Latviaan saakka. Maanantai iltana pääsemme vihdoin nukkumaan omaan sänkyyn.

Pojat matkalla kotiin :)


To you Jakub and Vasek, I wanted to say that we really enjoyed this week from the bottom of our hearts. When I came to the camp, I had a one year old beginner sleddog, with only little experience of passings and stuff. Now after the week I believe he will be ready to compete in canicross when the season starts. I'm so proud and happy <3

In agility I got a lot of homework with both dogs, but again I enjoyed every second while training with my dogs. Thank you!

And special thanks belongs to Kristýna, our official google translator of the week! You made it so much easier to us :)

Jotain kuva ja videomateriaalia on vielä tuloillaan, jaan niitä toki myös vielä myöhemmin kun kuvien ottajat ehtivät niitä laittaa näkyville :)

tiistai 18. heinäkuuta 2017

AgiCrossKemp 2017

Viime syksynä törmäsin facebookissa ihan sattumalta tällaiseen paikallisille suunnattuun leiriin, joka herätti heti mielenkiintoni. Agilityn ja canicrossin yhdistetty treenileiri, mikä sattuma tällaiselle juuri näiden lajien harrastajalle! Jonkin aikaa pohdin asiaa ja punnitsin, olisiko minulla oikeasti mahdollisuus osallistua leirille. Keväällä kuitenkin uskaltauduin laittamaan viestiä leirin järjestäjälle ja hän ilmoitti minut oitis tervetulleeksi mukaan. Tämän jälkeen sain vielä puhuttua toisen suomalaisen canicrossarin, Hannan, mukaan. Englannin EM-kisoissa viime marraskuussa tsekkiläiset pärjäsivät hyvin joka sarjassa, joten myös siksi kiinnostuimme heidän leiristä. Niin alkoi reissun suunnittelu. Mukaan lähti minun molemmat koirat sekä Hannan lyhytkarvainen saksanseisoja Urho.

Alla hieman päiväkirjaa kuluvasta viikosta, jota olen aina iltaisin kirjoitellut.

Päivä 1

Laiva lähti satamasta klo 8.30, tapasimme siellä klo 6.30. Matkatavaratetriksen jälkeen laivamatka Helsingistä Tallinnaan sujui mutkitta, ja koirat rauhoittuivat häkkeihinsä hyvin. Klo 11 pääsimme maihin ja matka Puolaan alkoi. Baltian läpi ajaminen oli todella hidasta, ja vähän väliä jouduimme seisomaan ruuhkissa. Latvian eteläpuolella tuli ensimmäinen matkaväsymys, eikä kannustava kommenttini "enää olis yks maa ajettavaa tälle päivää" paljoa oloa helpottanut. Rajanylitykset nostivat kuitenkin aina vähän tunnelmaa. Puolan puolelta etukäteen varatulle hotellille selviydyimme 12 tunnin ajamisen jälkeen. Siinä kohtaa päivää oli vitsien taso laskenut jo suuresti ja loppumatka oli kyllä todellista taistelua. Hotelli oli kuitenkin siisti ja uni maistui valkoisissa lakanoissa. Koiriin olimme erittäin tyytyväisiä, heidän kanssa oli todella helppo matkustaa eikä kukaan stressannut erityisemmin.

Oli pakko kuvata vähän Latvian tankkauskulttuuria :D Yksi tankkaa väärältä puolelta ja toisella puolella tyypit jätti auton tankille ja lähti syömään, no toinen peruutti viereen sen verran että ylettää tankkaamaan :D





Päivä 2 – Totuuden hetki

Nousimme klo 7 syöttämään ja pissattamaan koirat, ja sen jälkeen käytiin aamupalalla. Tarjolla oli kyllä monenlaista, mutta ei kovin paljoa mitään oikeasti syötävää. Matkaa jatkettiin klo 8.30 aikoihin. Puolan puolella matka taittuikin yllättävän reippaasti, välillä autojen nopeudet tuntuivat hurjilta. Iltapäivästä teimme syömisten suhteen pienen taktisen virheen, kun venytimme lounastaukoa liian pitkälle ja tapahtui pieni nuupahdus ja nälkä ja päänsäryt painoivat. Onneksi matkalle sattui juuri taukopaikka ja pysähdyimme syömään. Välillä taukopaikkoja oli monta lähekkäin, ja välillä meni pitkäkin matka ilman tilaisuutta pitää paussia. Loppumatka sujuikin sitten hienosti. Pitkiä pätkiä moottoritietä, ja viimeiset kymmenet kilometrit reitti oli kapeampaa tietä kauniissa maisemissa. Toisen päivän matka taittui 10 tunnissa.

”We don’t need any luxury”

Nyt jälkeenpäin tämä tilanne jo naurattaa.

No, nythän täällä sitten ollaan. Perille päästyämme leirikeskuksen pitäjä antoi meille huoneen avaimen ja selvitti englanniksi, ettei mökki ole hieno, että älkää pelästykö. Hanna siinä tokaisi, että "it's okay, we don't need any luxury." Mökissä kuitenkin meitä odotti lievä shokki. Jatkossa on varmaan parempi olla sanomatta mitään tuollaista :D Ensisilmäyksellä paikka näyttää hyvin laitosmaiselta paikalta, mutta ehkä tähän tottuu. Alun järkytyksen jälkeen keräilimme itsemme kasaan ja ryhdyimme purkamaan autoa, minkä jälkeen käytiin koirien kanssa pyörähtämässä läheisellä pellolla. Nyt unta kuulaan ja huomenna selviää syömisten ja treenien taso, kun koittaa ensimmäinen leiripäivä.


Päivä 3 – Ensimmäinen leiripäivä

Oli ihanaa nukkua pitkät yöunet ja herätä ilman kelloa. Koirien pissatuksen jälkeen kävimme pienellä aamuhölkällä läheisellä kylällä etsimässä ruokakauppaa. Löydettiin parikin, ja lisäksi infopiste mistä saimme kartat käyttöön. Juoksu tuntui kyllä harvinaisen tahmealta. Lenkin jälkeen suuntasimme sitten ruokakauppaan ostamaan vähän välipaloja.

Lounasaikaan muut leiriläiset alkoivat saapumaan paikalle. Ruokailu oli kyllä yksi päivän jännittävimmistä ohjelmanumeroista; onko ruoka kuinka ravintorikasta/-köyhää, ja voiko sitä ylipäätään syödä. Vastaus on, kyllä voi. Alkuruuaksi tarjottiin jotain minestrone-keiton tapaista, pääruuaksi riisiä, lihaa ja kastiketta. Lounaan jälkeen kokoonnuimme saamaan alkuinfon, leiripaidat sekä teimme esittelykierroksen. Positiivisesti yllättävää oli se, kuinka moni onnistui kertomaan itsestään myös englanniksi. Ihan kun ei vielä tuo tsekin kieli meiltä taivu.




Tänään päästiin tekemään myös leirin ensimmäinen agilitytreeni, missä tehtiin yksinkertaista hyppytekniikkasuoraa ja muuta helpohkoa, jotta kouluttaja Jakub Stybr näki hiukan koirien tasoa. Valitsin treeniin tietysti Ekan. Huomiseksi Jakub bookkasi sekä Ykän että Ekan agilityn koulutusryhmiin, mahtavaa!

Päivällisellä syöminen oli jo huomattavasti helpompaa, eikä astioiden ja ruuan kliinisyys enää huolettanut niin paljoa. Ruokana oli jotain makaronilaatikkoon viittaavaa, sekä jälkkäriksi jotain mokkapalan näköistä. Nam!

Illalla vielä lähdimme Hannan ja seisojien kanssa juoksulenkille, tarkoituksena juosta eräs läheinen maastopyöräreitti. Lämmin ja kostea keli teki kuitenkin koirille reissusta niin raskaan, että jouduimme kääntymään kesken lenkin takaisin. Maisemat ovat kyllä mahtavia, ja treenivaihtoehtona on käytännössä joko ylä- tai alamäki.

Huomenna päivä alkaa klo 6.00 koirien kickbike- ja pyörätreeneillä. Sen jälkeen aamiainen ja sitten agilityhommia. Jossain vaiheessa kisaillaan myös ensimmäinen leirikilpailu.

Päivä 4 – Toinen leiripäivä

Aamu alkoi tosiaan vetotreeneillä. Eilen päätimme ilmeisesti yksissä tuumin ajaa autoilla hieman pidemmälle, missä olisi paremmat treenireitit. Kuulosti kyllä lupaavalta. Hanna pyöräili ja me muut menimme kickbikeillä. Koska meillä oli porukan nopeimmat koirat, olimme ensimmäisenä lähtövuorossa. Ohjeet etukäteen oli, että ohjaaja kikkaroi edelle ja ajetaan noin kilometri, jonka jälkeen pysähdytään ja katsotaan että kaikki ovat mukana. Sen jälkeen uudelleen matkaan ja niin edelleen. Koska Ykä ei ole vielä kovin varma tyhjiin juoksija, sovimme että Hanna ja Urho menevät ensin, sitten me. Koska reittiä ei tosiaan mitenkään käyty katsomassa etukäteen, yllätysyllätys reitillä olikin yhtäkkiä mutkan takana mutainen paikka, missä Hanna meni nurin. Hän päätti palata takaisin ja miettiä mitä tekee seuraavaksi, mutta ei ainakaan menisi kaatuilemaan lisää tuntemattomalle reitille. Ohjaaja Vasek lähti Hannan kanssa autoille, joten jäimme Ykän kanssa vetovastuuseen lopusta treenistä. Tässä vaiheessa myös selvisi, ettei meillä todellakaan ollut suunnitelmaa tästä eteenpäin. Aioimme vain ajaa reittiä jonkin matkaa, ja kääntyä sitten takaisin. Ok, lupasin kokeilla josko Ykä lähtee juoksemaan tyhjiin, ja lähtihän se, ihan älyttömän hienosti! Ajelin jonkin matkaa ja pysäytin, ja muiden tullessa pikkuhiljaa perästä käänsimme suunnan takaisin autolle. Jos ymmärsin oikein erään puujalkaenglantia puhuvan tarinaa, he olisivat normaalisti vain kääntyneet ja ajaneet samaa polkua muita vastaan. Eipä käynyt ensimmäisenä mielessä toimia niin... No, jokatapauksessa käänsin letkan ympäri ja lähdimme takaisin. Jälleen Ykä paineli hienosti kärjessä. Eipä se mitään, tästä treenistä opittiin se, että jatkossa mietitään ihan omalla päällä mitä teemme, ja käymme katsomassa kaikki reitit etukäteen. Tottakai kun muilla on vähän pienemmät koirat kuin meillä, heillä ei vauhdit kasva niin suuriksi kuin meillä joten he eivät ole ihan niin pulassa tuntemattomalla reitillä. Esitimme toiveen saada nähdä reitit aina ennen treeniä, jotta saamme treenistä turvallisemman. Ja jatkossa tosiaan olimme ainoat jotka tarttuivat tilaisuuteen lähteä katsomaan treenirata etukäteen läpi.

Aamiaisen jälkeen Ykällä oli vuorossa agilitytreeniä, hyppytekniikkaa. Niin oli taitava hän, vaikka muita vähän hänen touhuaminen huvittikin J Teimme hyppytekniikkasuoraa, jolla aloitimme Ekankin kanssa eilen. Sen jälkeen kokeilimme toista suoraa, jossa oli erikorkuisia rimoja, ja Ykä olikin taitava kaikessa mitä teki: hyppäämisessä, lähdössä odottamisessa sekä ilman tehtävää koheltamisessa.

Lounaan jälkeen päätimme vuokrata läheiseltä majalta minullekin maastopyörän ja lähteä polkemaan läheisiä hyviä pyöräilyreittejä. Pyörän vuokra maksoi vajaat 400 korunaa, eli 17 euroa. Ja oli kyllä todellakin hyvä idea! Sain alleni uudehkon trekin täysjoustopyörän. Maastot olivat ihan mahtavia, paljon mutkittelevia vauhtipätkiä ja vuorelle mentäessä tietysti myös kunnon hapokas nousu. Pari kertaa oltiin nurinkin, mikä kuuluu tietysti asiaan. Pyörän vuokraaja oli hyvin kiinnostunut meidän sleddogeista ja lupasimme käydä esittelemässä heidät myöhemmin.









Takaisin leirille tullessa kuoriuduttiin mudasta ja valmistauduin Ekan agilitytreeniin. Siinä kohtaa alkoi hiukan satamaan, joten odottelimme ennen kuin aloitimme treenit. Eka teki erittäin hyvin töitä ja rata ei juuri tuottanut ongelmia. Kuumuus on kyllä asia mikä meidän on otettava koirien treeneissä huomioon, kyllä kentillä näke mitkä koirat on Suomesta ja mitkä täältä.


Agilityn jälkeen kävimme päivällisellä, jonka jälkeen järjestettiin parikilpailu agilitykentällä: toinen on ohjaaja ja toinen on koira – sokea koira. Parit arvottiin ensimmäisenä päivänä ja niissä kilpaillaan pitkin viikkoa. Tämän aikana oli mukava huomata, että muutamat leiriläiset uskalsivat puhua enemmän englanniksi, ja meillä molemmilla oli englantia puhuvat ja ymmärtävät parit :)

Sitten oli vielä vuorossa canicross treenit. Tällä kertaa aamusta viisastuneena kävimme kiertämässä reitin etukäteen ja toivomuksemme mukaan lenkki oli pisaran muotoinen, jotta vastaantulijoita ei olisi ihan kamalasti. Taas päädyimme lähtemään ensin ja Urhon aamuisen tilanteen vuoksi lähdimme Ykän kanssa ennen Urhoa. Jälleen Ykä lähti määrätietoisesti juoksemaan enempää kyselemättä. Suuntakäskyt toimi, myös omat väsyneet jalat toimi ainakin ensimmäiset 500 metriä. Sen jälkeen oltiinkin ongelmissa. Pysähdyin ennen loppusuoraa toivoen etten kuole Ykän perään, sen verran sattui. Hanna ja Urho sekä pari muuta tekivät hienot ohitukset meidän ollessa seis, jonka jälkeen selviydyin vielä maaliin hulluna kiskovan Ykän narunjatkeena. Alku ja loppu lenkistä oli pellolla, missä oli märkää ruohoa, joten ennen kuin ehdin maalissa mitään tehdäkään, jalat lähti alta ja olin jo selälläni huohottamassa. Mahtava treeni päivän loppuun.

Illalla ohjaajat ja muut leiriläiset tapaavat ilmeisesti kokoontua juomaan viiniä ja napostelemaan pikkupurtavia, kuten sipsiä, juustoja, paprikaa, vesimelonia yms. Saimme kutsun myös, joten kävimme jutustelemassa hetken ennen kuin väsymys vei voiton.

Päivä 5

Tänään aamu alkoi klo 7.00, koirien dead-weight vetotreenillä. Tästä kuullessamme olimme innoissaan tilaisuudesta ja olimme odottaneet treeniä. Ohjaajan Vaclav Vancuran tapa on vedättää ketjuilla. Teimme ensimmäiset kokeilut tietysti lyhyellä matkalla ja pienehköllä painolla, mikä näkyi ainakin minun koirissani. Molemmilla lähti vauhti vähän lapasesta, mutta hyvä että saivat positiiviset kokemukset. Ensin meistä meni Hanna ja Urho. Tarkoitus oli joko juosta vähän koiran perässä, rinnalla tai edellä, ja jos mahdollista, koira saisi olla irti. Hanna juoksi perässä/rinnalla. Täällä ei ihmisillä ole tapana palkkailla koiria maalissa kuten meillä, mutta päätimme nyt toimia omien tapojen mukaan ja palkata leluilla maaliin. Jälkeen päin ajateltuna oli hyvä, että pidimme oman päämme ja teimme kuten meistä tuntui parhaalta. Itse otin ensin Ekan, halusin itse harjoitella kerran ennen Ykän vuoroa :D Eka sai saman määrän painoa kuin sitä ennen mennyt saman kokoinen koira. Ekapa kuitenkin lähti sellaisella vauhdilla, että sadan metrin jälkeen en enää pysynyt sen mukana juosten. Käskin Ekan pysähtyä ja teimme uuden lähdön takaisin. Maaliin se vasta juoksikin sitten lujaa. Vasekin kommentti Ekasta oli vain "strong dog!" :D Aamun yllättäjä. Sitten oli Ykän vuoro. Ykä näytti heti siltä että tietää mitä aikoo tehdä. Päästin senkin irti ja ajattelin juosta itse vähän edellä. Ilmeisesti Ykällä oli perässään sama paino tai yksi ketju enemmän kuin Urholla. Ykä teki hyvän, hallitun ja räjähtävän lähdön, ja jäin taas auttamatta jälkeen. Vasek juoksi mukana, ja parin sadan metrin jälkeen hän käski pysäyttää koiran. Huusin seis, ja Ykä yllättäen pysähtyi heti ja odotti paikallaan että kävin kääntämässä sen. "Super!" sanoi Vasek :) sitten sama takaisin ja palkalle. Olipa kiva kokemus!






Tämän jälkeen keskutelimme vielä treenaamisesta ja muusta porukalla, ja sen jälkeen lepäilimme vähän aikaa ennen lounasta. Hanna lähti nyt pyöräilemään ja minä kävin hölkällä, kohta alkaa Ekan agilitytreeni.





Saga, lauman tuorein vahvistus

Elokuussa löysin itseni ajelemasta kotiin koiranpentu etupenkillä pienessä pentuboksissa. Palataanpas tuosta ajasta noin vuosi taaksepäin, k...

Suositut tekstit