Syksyn kuulumiset - kohti MM-kisoja!

Treenikausi Ykän kanssa jatkuu. Valjakkourheilijoiden liitolta tuli varmistus, että olemme maajoukkueessa ja lähdössä reilun kahden viikon päästä Puolaan MM-kisoihin! Mahtava juttu päästä nuoren koiran kanssa hankkimaan kokemusta isoista kisakarkeloista.

Mekin saimme etelässä ihastella jo ensilumen valkeutta :)
Tulkoon talvi pysyvästi sitten kun on juoksukausi paketissa ;)

Muistin tänään tilanteen vuoden takaa, kun Ykä oli 5kk vanha, takajalka paketissa ja eläinlääkäri jutteli murtuneen varpaan amputoinnista. Silloin mietin, että on kyllä yksi erävoitto jo itsessään saada tuo kasvava ja huolettoman itsetuhoinen pentu isona kisakuntoon ja viivalle. No, nyt sitä ollaan jo maajoukkueessa! Ihan mahtavaa että kaikki kääntyi parhain päin ja kaikki tämän eteen tehty työ tuotti tulosta.

Lokakuussa oli mitä ihanimpia kelejä treenata! Koska työpäiväni on kaksiosainen ja olen päiväsaikaan vapaalla, ollaan päästy tekemään treenejä valoisaan aikaan. Kaupungissa kun asumme, lenkkipoluilla tulee vastaan jos jonkinlaista lenkkeilijää, ja olemme kyllä kääntäneet tämän "haitan" röyhkeän esimerkillisesti hyödyksemme. Ohitukset alkaa olla jo hyvällä mallilla, ei enää jarrutella enempää kuin tilanne vaatii vaikka tulisi mikä räksyttävä pikkukoira vastaan. Ja jos ohitus ei mene ihan haluamallani tavalla, olen pokkana pyytänyt ohikulkijaa odottamaan hetkosen, niin ottaisimme uuden yrityksen. Kikkari ympäri, vähän matkaa takaisinpäin, uusi lähtö ja useimmiten varsin mallikas ohitus. Kiittelen aina kernaasti näiden tilanteiden jälkeen, eikä yleensä kellään jää asiasta mitään hampaankoloon. Näin on mukava jatkaa treeniä, ja saamme ohitustilanteesta suurimman hyödyn irti.

Toinen asia, mihin olen kiinnittänyt huomiota treenikauden edetessä, että vaikka Ykä odottaa hienosti lähtölupaa, se on oppinut tavan kääntää katseensa taaksepäin kohti minua. Aloimme kitkemään tätä pois, ja lisäsin lähtökriteeriin katseen siirtämisen eteenpäin. Pikkuhiljaa fokus menosuuntaan alkaa löytyä. Tämä on ehkä tärkeämpi asia agilityn puolella, mutta onhan se koiralle johdonmukaista opettaa lähdöt samalla kaavalla molempiin lajeihin.

Näiden lisäksi suuntia ollaan treenattu muuttelemalla reittiä jokaisessa treenissä, jotta näen, osaako Ykä oikeasti suunnat vai muistaako sen vain, mistä ollaan ennenkin käännytty.

Koostin videon yhdestä treenistä kauniina lokakuisena päivänä. Matka 4,5km pätkissä vedettynä, kikkarilla vauhtia kokoajan jarrutellen. Siinä juuri lähdöissä on nähtävissä tämä katseen kääntämisasia. Nautin kyllä ihan täysillä jokaisesta oman koiran kanssa tehdystä treenistä, näitä hetkiä ei voita mikään :)

Pääasiassa olemme siis treenanneet noin 25km/h keskinoupeudella, koska juoksussa ei sen kovempaa tarvitse juosta kuin ehkä lähdössä ;) Yhden treenin teimme kuitenkin kovempaa, kun sovittiin ystävän kanssa treenitreffit uudelle reitille, joka oli kivan mutkainen. Halusin kokeilla ajaa sen lujaa ja katsoa mihin omat ajotaidot riittää. No, tuohon aikaan ei vielä ne Ykän suunnat olleet niin varmat, joten helpossa kohtaa sitten Ykä päättikin "oikaista" vasemman kautta, samalla kun minä jatkoin suoraan. Korjasi kuitenkin kilttinä poikana, vaan ei tullut ajatelleeksi ettei voi kiertää minua selän takaa :D Nurinhan siinä mentiin että mätkähti. Mutta eihän se mitään, onneksi tuli videolle! Kaatuminen näyttää vähän pahalta, mutta en saanut edes mustelmaa tällistä, ihme kyllä. Pää ei pariin päivään kääntynyt, ja GoPron kypäräpidike piti liimailla uudelleen kiinni, mutta siinäpä ne. Huomaa vielä videon lopussa Ykän suhtautuminen asiaan! Tyyppi seisoo ja odottaa että muija keräilee itsensä kasaan ja voidaan jatkaa reeniä :D Tykkään kyllä Ykän asenteesta <3

Koska treenikauden edetessä Ykälle on kertynyt kokoajan tasaisesi lisää lihasmassaa varsinkin lapojen alueelle, on meillä ollut myös säännöllisesti tapetilla sopivien valjaiden etsiminen. Heinäkuussa muistaakseni ostin sitten yhdet, syyskuussa toiset ja tällä viikolla hankin sitten jo kolmannet. Nyt varmaan ollaan jo siinä valjaskoossa, mikä sopii sitten jatkossakin. Jälleen valjaskriisiltä pelasti Sonarcin sponsoritiimi. Epätoivoisena kyselin, josko olisi varastossa sitä yhtä jäljellä olevaa mallia, jota ei oltu vielä kokeiltu, ja voi mikä tuuri, oli! Ja vielä parempi tuuri oli, että ne istuivat Ykän päälle :) Nyt enää treeneihin testiin, jotta voin olla varma valjaan sopivuudesta. Mukaan lähti siis uudet Non-Stop Combined -valjaat sopivaksi säädettynä, sekä vieläpä Puolaan mukaan otettavaksi varavyö ja uusi liina, sekä Naturis-herkkuja. Kiitokset jälleen <3

No nyt ei jää ainakaan varusteista kiinni!

Vetotreenien ja vapaajuoksulenkkien ohessa ollaan käyty vähän touhuilemassa agilityhallillakin. Itseasiassa aksahommat on jo sillä lailla kivalla mallilla, että päätettiin osallistua oman seuran järjestämiin möllikisoihin! Ajatuksena oli opetella kisatilannetta ja hioa lähtöjä, jos siinä olisi jotain ongelmaa. Mutta mitä tekee Ykä, no nollan! :D Toki vain ensimmäiseltä radalta, toisella radalla tuli sitten pari rimaa alas. Rimat olivat 35cm korkeudessa, Ykä on treenissä hypännyt viimeajat 40cm. Lähtöihin olin todella tyytyväinen, ensimmäisessä startissa vielä haukahteli ja kohelsi vähän, mutta sen jälkeen tilanne tuli tutuksi ja Ykä "keksi" mukavan keskittyneen ja rauhallisen tavan toimia. Lähdöt toimivat ihan niinkuin treeneissäkin, kun sen istumaan jätin niin siellä se pysyi kunnes lähtölupa tuli. Kisoissa havahduin siihen, että Ykä on kohta 1,5v joten ehkä se voisi alkaa hyppimään jo korkeampiakin esteitä :D Ryhdyimme sitten tuumasta toimeen ja aloitimme hyppytekniikkatreenit tällä viikolla. Alla episten radat.

Tässä vielä video jonka kuvasin itselleni mielenkiinnosta, kuinka poijaat kykenevät kääntymään itsenäisellä hypyllä. Rima molemmilla 40cm, ja oli hauska huomata, että Ykä kykeni tuolla estekorkeudella yhtä tiukkaan käännökseen kuin Eka.

Tosiaan, olenpa unohtanut mainita, että rykäisimme Ykän kanssa elo-syyskuussa näytelmähommatkin alta pois, kun käytiin muutaman kerran mätsäreissä opettelemassa kauniisti ravaamista ja seisomista, menestyttiin sillä saralla yllättävän hyvin, jopa voitettiin yksi show. Sitten käytiin syyskuussa Porvoossa ihan virallisessa näyttelyssä, saatiin EH ja olimme tyytyväisiä :D Olimme yhtä mieltä siitä, että jatketaan vaan mielummin näissä vähän vauhdikkaammissa hommissa, ja palataan näihin näytelmäasioihin ehkä sitten joskus taas.

Nyt puserretaan meidän ensimmäinen canicrosskausi kunnialla loppuun, 20 päivän päästä ollaan MM-kisaviivalla!