Rapatessa roiskuu - viikonlopun vetoleiri

Viikonloppuna osallistuin Sport Riesen Klubin järjestämälle valjakkourheiluleirille Messilässä. Kahteen päivään mahtui ihmeen paljon tapahtumaa. Nyt on tämä viikko aikaa parantua kolhuista ja sitten katseet kohti Ohkolaa ja kilpailukauden avausta.

Lauantaina aamulla aloitettiin Messilässä pienellä lajin esittelyllä ja välineiden tarkistuksella. Sitten tehtiin aloitteleville koirille lyhyitä pätkiä juosten niin, että koirat tajusivat mistä on kyse. Pääsin itse juoksemaan ensin seisojalla, sitten suursnautserilla :)

Seuraavaksi siirryimme lyhyen treenireitin varteen ja treenattiin vielä suoralla pätkällä ohituksia ja halukkaat pääsivät kokeilemaan kickbikeä tai pyörää. Ohitukset alkoi sujumaan ja sitten ryhdyttiin suunnittelemaan lenkin kiertämistä.

Ensin mentiin juosten. Ekan kanssa ongelmaksi on tullut toisten koirakoiden ohi päästäminen. Eka ei millään haluaisi päästää muita ohi ja siirtyy niiden tullessa takaa keskelle reittiä, mikä ei todellakaan ole toivottua. Lähdin juoksemaan Ekan kanssa reittiä ja ohjaaja juoksi toisella koiralla ohi, kun Eka poukkoili ohittavan koiran nenillä, ohjaaja ärähti Ekalle. Loppureitin Eka veti hyvin (tottakai kun kukaan ei tullut enää ohi). Juuri ennen maalia tein reitinvalintavirheen ja juoksin vahingossa syvän vesilammikon läpi niin että molskahti. Tuntui että upposin veteen polvia myöten :D Onneksi oli suhteellisen lämmin sää niin ei haitannut :) Tämän jälkeen Ekaa ohiteltiin vielä vähän suoralla pätkällä, ja se alkoikin pikkuhiljaa sujumaan jo vähän paremmin.

Seuraavaksi otettiin kickbiket ja pyörät alle ja jälleen reitille. Enää roiskeilta ei vältytty senkään vertaa kuin juostessa. Lähdin kickbikellä lainakoiran kanssa edelle jänikseksi, ja aloittelijoita tuli perässä. Parin kierroksen jälkeen ei vaatteista juurikaan enää kuivia kohtia löytynyt :D Kaikkien koirat tuntuivat innostuvan lajista ja koirat veti hirmu hienosti, kaatumisiltakin vältyttiin.

Kun kaikkien koirat oli tehneet sopivan määrän vetoja, siirryimme ylämäkitreeniin: pari vetoa koiran kanssa ylämäkeen. Olin luvannut treenata mäessä leirin järjestäjän koiran. Mäki muuttui kokoajan jyrkemmäksi, ja viimeiset 15-20 metriä olivat jo hyvin jyrkkää nousua. Juoksin mäen kolmesti ylös suursnautseri Arlon kanssa. Siinä kohtaa päivää alkoi jo vähän jaloissa tuntumaan että happoja pukkaa :D Onneksi jäljellä oli enää yksi osuus: leiriohjaajan "loppulämmöt" eli lihaskunto-osio.

Kun koirat oli huollettu ja tavarat keräilty kasaan, teimme ilman koiria lihaskuntoharjoituksen. Siihen kuului kyykkyjä, burpeeta sekä mäkijuoksua. Sen jälkeen sitten sattuikin, eikä vain jalkoihin vaan ihan joka paikkaan. Illalla kävin hölkkäilemässä vielä parin kilsan lenkin palautukseksi.

Sunnuntaina jalat kuitenkin tuntuivat vähän kireiltä ja liikelaajuuksista ei tietoakaan :D Joka tapauksessa kertausta eiliseen, toistoja, ohituksia. Treenireittiä muutettiin, koska eilinen reitti oli yön aikana tulvinut vielä vähän lisää.

Ekan kanssa tehtiin vähän lisää ohittelua, kokeiltiin uutta strategiaa: toinen leiriläinen juoksi Ekan kanssa, itse juoksin toisella koiralla ohi. Kun Eka alkoi törttöilemään, pääsin itse komentamaan sen kyykkyyn. Tuntui tehoavan, se alkoi päästämään nätisti ohi. Vähän myöhemmin juostiin vielä samaisen avustajan kanssa lenkki niin, että Eka joutui päästämään toiset ohi. Lopulta Eka teki juuri mitä haluttiin! Juoksi oikeaa laitaa eikä ottanut mitään kontaktia ohittavaan koiraan. Tavoite saavutettu! Nyt enää toistoja lisää niin hyvä siitä tulee.

Lopuksi treenasin jälleen eilisen treenikaverin Arlon, suunnitelma oli intervallitreeni: lyhyt treenikierros kikkarilla, pieni palautus, uusi lenkki, palautus, lenkki ja palautus. Ensimmäisellä kierroksella mentiin kyllä lujaa, kunnes tuli vähän hankala käännös vasempaan. Jarrutin melkein pysähdyksiin jotta sain ohjattua koiran oikeaan suuntaan, mutta se turhautui koska vauhti tyssäsi, ja kävi puremaan kikkarin etupyörää. Koska Arlo oli vielä sen verran uusi tuttavuus, ei meillä ihan ollut vielä auktoriteettiasia täysin selvä. Sain sen kuitenkin irti pyörästä ja jatkoimme maaliin. Lenkin keskinopeus oli pysähdyksestä huolimatta 32km/h, maksimi 39km/h. Palautus ja uusi kierros. Arvelin että nyt se osaa kääntyä kun ainakin tietää mihin mennään. Jälleen tapahtui kuitenkin sama kuin ensimmäisellä kierroksella, tosin sillä seurauksella että rengas puhkesi :D No, ilman pyörää maaliin. Kolmannelle kierrokselle otin toisen kikkarin kun ei omasta enää siihen ollut, ja niin lähdettiin matkaan. Nyt ajattelin suojella toisen kikkarin rengasta, ja olla jarruttamatta niin paljon. Nytpä etevä pikkuveturi oivalsikin mihin mennä, ja teki edellisiä kierroksia reilusti tiukemman kurvin. Ja minulla reilusti enemmän vauhtia. Arvata saattaa mikä oli seuraus :D Kyllä, lensin lahjakkaasti komeassa kaaressa turvalleen. Ensimmäinen ajatus maasta noustessa "eikai se pure vielä rengasta". Ei purrut, keräilin kikkarin ja kääntelin tangon oikein päin, ja matka jatkui maaliin. Että sellainen intervallitreeni :D

Maalissa selvitin äskeistä tapahtumaa huohottaen ja koiraa taputellen, kunnes joku leiriläisistä vinkkasi, että polvesi on sitten aika veressä. Vähän paikkailtiin ja sidottiin jalka kasaan, ei tarvittu tikkejä. Tänään pitkin päivää on löytynyt mustelmia vähän pitkin kroppaa, mutta ei mitään sen suurempaa :)

Leiristä jäi kyllä hirmu hyvä mieli, erityisen iloinen olen tuosta Ekan ohitusongelman selättämisestä. Kotimatkalla kävin heti ostamassa uuden renkaan kickbikeen, ja samana iltana sain vielä uudet housutkin Sonarcilta, kun sattui repeämään juuri nuo sponsoripöksyt. Tänään potkin reilun 5km lenkin ja lepäilin. Vielä huomenna otan vähän rennommin, sen jälkeen taas vähän kovempaa ja viikonlopun ohjelmassa ne Ohkolan kisat, sekä sunnuntaina agilitykisat Liedossa.

Kun tavoite on tarpeeksi kunnianhimoinen, 

epäonnistuminenkin tuottaa kelpo tuloksen.

Yritys hyvä kymmenen - Kouvolan esikisat

Juupajuu. Vähän jäi vielä petrattavaa SM-kisoja varten :D Lyhyt yhteenveto sunnuntaisesta kisapäivästä. Ensin hyviä puolia ja asioita jotka sujui:

• Heräsin ajoissa
• Pakattiin auto ajoissa
• Lähdettiin ajoissa
• Osasin jo valmiiksi reitin kisapaikalle, ei siis eksytty!
• Lähdöt sujuivat hyvin, sekä itselläni että avustettavalla
• Myös suoritukset onnistuivat :)

Sitten oli muutama juttu joissa voisi olla parantamisen varaa:

• Muista ottaa ensi kerralla myös vetoliina mukaan
• Ylimääräiset välineet ei ole haitaksi, tarvitset niitä kuitenkin jos jätät ne kotiin
• Ota nyt vaan sitä ruokaa mukaan, nälkä tulee kuitenkin vaikkei juuri tekisikään mitään mieli
• Auton SAA siivota ennen reissua
• Ja ehkä päivän paras pikkuvinkki, jos oikeasti haluat pyöräillä, älä sulata pyörän rengasta auton pakoputkella.

No, viimeisestä seikasta johtuen päädyin starttaamaan kickbikellä. Onneksi löytyi väline lainaan. Eikä meillä huonosti mennyt menopelin vaihdoksenkaan jälkeen. 2,5 km potkuteltiin aikaan 4:58. Aika oli päivän tulosten paremmasta päästä. Kuten sanottu, suunnitelmat muuttuu vaikka ne olisi kuinka selvät tahansa.

Kylmägeeliä ja hierontapalloja

Juuri kun pääsin aiemmassa postauksessa juhlimaan sitä kuinka hyvin kroppa on kestänyt treenin... Nyt joudun painamaan vähän jarrua juoksun suhteen, sillä penikkakivut tekevät uhkaavasti paluuta.

Pääsin viime viikolla canicrossaamaan saksanseisojalla ensimmäistä kertaa ikinä! Mieletöntä, joskin koko 2,5-kilometrinen lenkki oli täynnä erilaisia kauhunsekaisia tunteita :D Alkumatkan koira veti niin kovalla voimalla, ettei ollut puhettakaan mistään jarruttelusta. Lensin matalan heinikon läpi treenikaverin ohi rukoillen että pysyn pystyssä. Yritin parhaani mukaan rullata ja pitää kropan kasassa. Kun alusta oltiin selvitty, meno vähän tasaantui ja juoksu oli jo hetkittäin hauskaakin :D Viimeiset 500 metriä tuntui jo siltä kuin hallitsisin vauhtia ja löysin oikean tekniikan. Siistiä!

Seuraavana päivänä sängystä nousu oli elämys. Yllätys yllätys, pakarat ja penikat olivat kipeät kuin kivityksen jäljiltä. En silti malta odottaa, että pääsen ottamaan treenin uusiksi!

Olen saanut kotikonstein geeleillä, hierontapallolla ja venyttelyllä jumisia lihaksia hieman vetreytymään. Joka tapauksessa päätin jättää sunnuntaisten harjoituskilpailujen canicross -startin Ekan kanssa väliin, sillä en halua toistaa viimevuotista harmia, penikkatautia juuri SM-kisojen aikaan.

Get comfortable with being uncomfortable

- Jillian Michaels 

Frodo-cup

Frodo-cup oli agilitykilpailu, jossa oli viikon ajan iltakisoja niin, että kaikille luokille oli ohjelmassa kaksi rataa. Lauantaina kaikille luokille järjestettiin vielä hyppyrata. Näiden kaikkien luokkien kolme sijoittunutta pääsivät osallistumaan cupin epäviralliseen finaaliin, jossa oli palkintoina läjäpäin ilmaisia kilpailustartteja. Finaalikilpailu oli gambler-rata, jossa oli vähän eri säännöt kuin tavallisissa kilpailuissa.

Torstaina siis kävimme Riihimäellä iltakisoissa juoksemassa 2 starttia. Pikkuhiljaa alkaa tuntumaan jo kivalta tuolla kolmosten radoilla :) Tällä kertaa ensimmäisellä radalla puhdas, joskin hieman hidas rata. Jokatapauksessa 0-tulos ja Eka oli super! Harmittamaan jäi A-este, jolta tajusin jälkeenpäin päästäneeni Ekan läpi. Toisella radalla hyl, mutta sain tehtyä kontaktit huolellisesti ja Eka oli hyvin kuulolla. Ensimmäinen rata tuli videolle, lisäilen sen tänne kunhan saan sen käsiini :)

Musta tuntuu että tää vois hyvin olla Ekan motto :D

Lauantaina hyppyradalle mennessä vatsassani oli vähän kummallisia tuntemuksia, ihan kuin ylävatsa olisi menossa kunnon kramppiin. Onneksi radalla kipua (tai juuri mitään muutakaan) ei huomaa :) Kolmannelle esteelle jäin ilmeisesti paistattelemaan päivää ja odottelemaan kun Eka hyppäsi hypyn sen sijaan, että olisin jo pistellyt tossua toisen eteen kohti seuraavaa estettä. Kun siitä sitten päästiin liikkeeseen, rata rullasi mukavasti, tiukka keppikulmakin onnistui (jes!). Pituuden jälkeinen tiukka käännös kuumotteli jo rataantutustumisessa, olimme nimittäin juuri edellisissä treeneissä hinkanneet pituuden jälkeistä käännöstä. Ajattelin, että tästä ei Niinu kyllä tykkää... Mutta, ylpeänä voin todeta, että Eka jarrutti ja kääntyi älyttömän hienosti! Sen jälkeen sitten meinasikin vauhdin huuma viedä mukanaan, ja Eka meinasi kieltää seuraavan hypyn. Tilanne kuitenkin pelastui ja Eka hyppäsi oikein. Tuomarilla nousi käsi jo puoleen väliin, mutta hän peruikin sitten aikeensa eikä antanut kieltoa.

Nollatulos oli luokan ainut ja näin ollen voitimme luokan. Palkintopallilla tuomari vielä selvitti tilannetta omasta näkökulmastaan ja painotti että oikeasti oli ihan puhdas rata eikä mitään tuomaripeliä :D Eihän Eka ohittanut esteen linjaa, eikä myöskään pysähtynyt.

Saimme siis ensimmäisen 3-luokan sertimme, ja hyppyvaliokello lähti käyntiin :)

(Pieni selvennys sääntöihin: valioitumiseen tarvitaan kolme sertiä, eli 0-tulos jolla on sijoituttu kolmen parhaan joukkoon. hyppyradoilta valioidutaan hyppyvalioksi ja agilityradoilta agilityvalioksi. Ensimmäisen ja kolmannen sertin välissä on oltava aikaa vähintään 1 vuosi ja 1 päivä.)

Koska sijoituimme yhdellä radalla kolmen parhaan joukkoon, pääsimme osallistumaan gambler-finaaliradalle. Siinä säännöt olivat seuraavat: 35s aikaa, jokaisesta suoritetusta esteestä saa sovitun määrän pisteitä. Kun vihellys kuuluu, on mahdollisimman nopeasti suoritettava gambler-alueen esteet määrätyssä järjestyksessä, ja aika pysähtyy. Mikäli alueen esteitä ei ehdi suorittaa 15 sekunnissa, suoritus hylätään. Gambler-alue on neliöllä merkityn alueen sisäpuolella. Mikäli koiran sai ohjattua olemalla itse alueen ulkopuolella, sai lisäpisteitä. Tällä kertaa alueella oli vaihtoehtoiset esteet putki/A-este, ja kaksi hyppyä.

Totta puhuakseni en edes tiedä mikä meidän pistesaldoksi tuli :D Eka juoksi parista suunnittelemastani esteestä ohi, ja kävi tekemässä jonkun ylimääräisenkin, mutta eipä se haitannut :D Pysyimme silti hyvin samalla aaltopituudella ja molemmilla säilyi liike. Gambler-alueen sain ohjattua ulkopuolelta ja virheettömästi :)

Äärimmäisen hauska kisapäivä :) Seuraavaksi valmistautumaan huomisiin harjoituskilpailuihin Kouvolassa, missä vuorossa pyöräilyä!

Syksyn kisakausi lähestyy

Näin on, ja suunnitelmiahan löytyy vaikka muille jakaa. Suunnitelmat muuttuvat aina, mutta tällä hetkellä syksyni näyttää paperilla tältä.

Valjakkolajien kilpailut
13.9. koirajuoksun ja -pyöräilyn SM-kisojen epäviralliset harjoituskisat (pyöräily)
26.9. Ohkolan syysajot (pyöräily + juoksu)
3.-4.10. koirajuoksun ja -pyöräilyn SM-kisat, Kouvola (pyöräily + juoksu)
10.10. Janakkalacross

Canicross on Ekan kanssa ollut meille hyvä kakkoslaji agilityn ohessa, sillä se vahvistaa molempien fyysistä kuntoa ja pitää mielen virkeänä :) Kuitenkin olen nyt hurahtanut lajiin niin, että olen treenannut motivoituneesti myös canicrossin kilpailukautta varten. Toisin kuin agilityssä, valjakkolajeissa sulanmaan kilpailukaudet ovat syksyllä syys-lokakuussa ja keväällä huhti-toukokuussa. Syynä loogisesti Suomen sää. Koska lajia harrastetaan ulkona maastoissa, on sääolosuhteiden oltava lajille sopivat. Toki talvella on oma kilpailukautensa talvilajeille, mutta niistä meillä on kokemusta vasta yhden kilpailun verran :)

Kilpailukausien ollessa näin lyhyet, on yksinkertaisesti valittava ne kilpailut, joihin pystyy välimatkojen ja muiden aikataulujen ohessa osallistumaan. Pääkilpailu on tällä kaudella luonnollisesti SM-kilpailu.

Suurimman motivaation canicrossin treenaamiseen saan aiempien tulosteni parantamisesta. Koska kilpailuissa harvoin on edes Ekan kanssa samaa kokoluokkaa olevia koiria, en ole kovin kiinnostunut vertaamaan tuloksia muuhun tasoon. Olemme tähän mennessä parantaneet Ekan kanssa aikojamme tasaiseen tahtiin, toivon saman suunnan jatkuvan tälläkin kaudella :)

Agilitykilpailut
27.9. Lieto
(11.10. Vantaa harkinnassa)
18.10. Vantaa
31.10. Vantaa
7.11. Vantaa
22.11. Hyvinkää
28.11. Janakkala
12.12 Riihimäki
13.12. Lieto

Agilitykilpailut olen valinnut niin, että syksyn aikana jokaisissa kisoissa on eri tuomari. Pääsemme kokeilemaan, minkä tuomareiden rataprofiilit sopivat meille, ja mitkä puolestaan eivät. Mikäli suunnitelma toteutuu, saisimme syksyn aikana tasaisen tahdin kilpailuun ja joulukuussa kausi huipentuisi tuplakisa-viikonloppuun, jossa näen, kuinka meillä kestää homma kasassa tulevaisuuden mahdollisia kaksipäiväisiä arvokisoja ajatellen.

Näiden kilpailujen jälkeen pyrin pitämään jonkinlaisen joulutauon niin, että saamme molemmat viikon tai kahden levon ainakin agilitystä (hiihdostahan ei sitten tingitä jos säät sattuu sen silloin sallimaan!).

Vaikka rakastankin väkertää kaikenmaailman suunnitelmia, on aina pidettävä mielessä, että erityisesti eläinten kanssa touhutessa mikään suunnnitelma ei voi olla kiveenkirjoitettu ja niitä on pystyttävä tarpeen mukaan muokkaamaan. Aion siis itsekin muuttaa suunnitelmaa heti, mikäli Ekassa (tai omassa kehossani) alkaa näkymään väsymisen merkkejä.

Lisäsin suunnitelman erilliselle sivulle, mistä sen etenemistä, muokkaantumista ja toteutumista pääsee halutessaan seuraamaan :)

Kesän kuulumisia

Johan oli kesä! Täynnä touhua ja tuntuu että nyt syksyä kohti vauhti vain kasvaa. Teen lyhyen katsauksen kesän tekemisiin ja kohokohtiin :)

Työni puolesta kesään kuului lukuisia kauniita auringonnousuja :)
Välillä piti työmatkalla ihan pysähtyä ihailemaan.

Ei kesää ilman mansikoita!

Kesäkuussa tein aika reilusti töitä ja treenit menivät täysin työvuorojen armoilla. Treenasin pääosin portailla sekä juosten ja kickbikellä. Myös lihaskuntotreeniä tein vähän enemmän ja aina kun tilaisuus tuli, syystä että ryhdyin leikkimieliseen leuanvetokisaan kaverini kanssa, jonka taisin aika reilusti hävitä sovitusta tytön 80% hyvityksestä huolimatta :D Jokatapauksessa treenaaminen tuotti tulosta ja leuanveto alkoi sujumaan! Eikä kilpailu ole vielä ohi, odotas vain niin isken vielä... ;)

AgiRotu 2015

Heinäkuun alussa oli pitkään odotettu kisaviikonloppu, AgiRotu 2015. Yövyimme parin kaverin kanssa teltassa kilpailupaikalla, ja onneksemme viikonloppu sattui juuri olemaan se kesän kuumin. Ei palellut yöllä :) Toki koko kilpailupäivien ajan porottava aurinko tuntui itse kullakin ja nesteytyksen tärkeyttä ei voinut korostaa liikaa.

Kuuma oli :'D

Ensimmäisenä päivänä starttasin lainakoiran, schipperke Pepin kanssa 1-luokassa. Lupauduin lainakartturiksi kun ohjaajalla itsellä hajosi nilkka. Pääsin avaamaan Pepin kanssa koko agirodun, olimme ensimmäisen luokan ensimmäinen koirakko, jännää! :) Olimme ehtineet pitää vain muutamat treenit ennen kisoja, ja ensimmäisellä radalla se kyllä tuntui, kun koira pitkin matkaa etsiskeli omistajaansa. Vaan juostiinpa kuitenkin toisella radalla 5 pisteen rata ja sijoituttiin kolmansiksi. Ei huonosti siis!


Ekan kanssa korkattiin 3-luokka perjantaina, juoksimme yhden radan, mikä meni sitten niin täydellisesti reisille :D Tuomari oli saksalainen ja sen huomasi. Eräs paljon arvokisoissa kilpaillut harrastajakin sanoi, ettei ollut koskaan ennen juossut noin vaikeaa kisarataa :D ei siis ihme, että ei ihan taipunut juuri kolmosiin nousseella koirakolla.

Lauantaina meillä oli kaksi rataa tiedossa. Ensimmäinen rata oli karsintarata avoimen SM-kisan finaaliin. Siltä radalta hyl. Finaalin ajan olimme siis kannustusjoukoissa ja paljon tuttuja siellä juoksikin :) Toinen rata oli vasta pitkällä iltapäivästä, eli päivällä oli hyvin aikaa katsella muiden suorituksia. Taisinpa myös nauttia hyvistä unen lahjoistani ja nukkua rentouttavat päiväunet teltan pohjalla :)

Eka oli mainio telttailukoira :)

Iltapäivällä ennen meidän starttia Eka sai käytöksellään minut hermostumaan ja menimme sitten radalle lähes höyry korvista nousten. Koska omaa harmitusta ei koiraan pidä purkaa, ongelmat olivatkin pitkälti minun korvieni välissä. Niinpä nuo kierrokset purkautuivat radalla ehkä vähän tiukempana käskytyksenä ja reippaana liikkumisena. Ihme kyllä tämä yhtälö toimi tällä kertaa, ja onnistuimme tekemään puhtaan radan. Niin teki monta muutakin meidän luokassa, ja lopulta taisimme olla sijalla 11. Loistohomma jokatapauksessa! Kaverit siinä vitsailivatkin, että kannustavat Ekan törttöilemään myös jatkossa ennen omaa starttia niin saa sitten Hennan toimimaan :D Samalla radalla sijoittuikin Ekan emä Ella toiseksi. Ei muuta kun äidin perässä vaan ja vauhtia lisää :)

Sunnuntaina oli ohjelmassa epävirallinen osuus: joukkueviesti ja class open -tasoituskilpailu. Joukkueessa juoksivat Ekan lisäksi sen emä Ella, sisko Mimmi sekä vähän kaukaisempi sukulainen Pimu. Lentävät Luppakorvat sijoittuivat kuudenneksi, oli hauskaa ja ehkäpä ensi vuonna taas uudestaan :)

Open Class -rata oli julkaistu etukäteen ja sitä sai harjoitella niin paljon kuin halusi. Ideana oli, että se osattiin valmiiksi ja aika ratkaisee. Alemmat kilpailuluokat saivat aikatasoitusta 3-luokkalaisiin nähden. Hauska kilpailu ja vauhdikkaita ratoja siellä nähtiinkin! Meillä sattui pari muuttujaa viikolla kun sitä olisi saanut treenata, eikä ehditty harjoitella sitä ihan niin kuin olisin ehkä halunnut. Hyl meille siitäkin, mutta kokemusta rikkaampana jälleen.

Viikonlopun jälkeen ajatuksissa oli mm. se, kuinka kivaa Ekan kanssa on kisata, kun se on niin "varma" noinkin nuoreksi koiraksi. Lähdössä paikalla olo sujuu hyvin, se pysyy hallinnassa eikä tarvitse jännittää sellaisia ylimääräisiä asioita. Tänäkin viikonloppuna virheet olivat käytännössä omiani. Pystyin jokaisen radan jälkeen kehumaan Ekaa ja toteamaan, että se teki hyvän työn ja juuri sen mitä pyysin. Ja avattiinhan me sentään 3-luokan nollatili!

AgiRotu -kuvat © Lotta Käpylä

Viikonlopun viimeinen maalihyppy :)

Kainpo Cup

Kesän aikana Kouvolassa järjestettiin Kainpo Cup -osakilpailu, jossa kikkaroitiin 10 km melko tasaisella asfaltilla. Osallistuin kolmeen osakilpailuun, ja kahdella viimeisellä kerralla sain Kaitsulta lainaan maantiekikkarin oman Cross Maxin tilalle, tuntui kummasti kevyemmältä potkia :D

Juna oli aika ajoissa perillä, joten
 ehdin syödä aamupalan nro 2 pyörätien
 laidassa kilpailupaikalla :)

Ensimmäiseen osakilpailuun kesäkuussa junailin kikkarin kanssa ja suunnistelin sitten asemalta kisapaikalle kuutisen kilometriä reppu selässä. Kilpailun jälkeen hyppäsin parin muun valjakkojunnun kyytiin ja matka jatkui mökkeilemään sekä sukulaisen juhliin Pieksämäelle. Mukava viikonloppu kaikin puolin, sen jälkeen palasin töihin "hyvin levänneenä" vapaapäivien jälkeen :)

Toisen osakilpailun jälkeen kävimme myös katsomassa miltä näyttää syksyn SM-kisojen kisareitti, kun kerran Kouvolassa olimme. Sittemmin olen käynyt siellä myös tekemässä treenilenkkiä.

Tässä Kainpo Cupin tulokseni
13.6. 28.28 (Cross Maxilla)
18.7. 25.11 (Race Maxilla)
8.8. 26.11 (Race Maxilla)

Osakilpailut otettiin lähinnä treenin kannalta, mutta viimeisen osakilpailun jälkeen jaettiin Cupin lopulliset sijoitukset. Taisin olla naisten kolmas, johtuen ehkä ainoastaan siitä että me kolme sijoittunutta osallistuimme useimpaan osakilpailuun :D Joka tapauksessa hauskaa oli.

Flowparkkaus

...oli kesän uusin villitys! Super hauskaa ja oli kyllä myös rankkaa :) Kävin kesällä sekä Tampereella että Hämeenlinnassa kiipeilemässä. Molemmissa kiipesin kaikki radat ainakin kerran läpi. Flowparkkaus kysyi tasapainoa ja kehonhallintaa, sekä hämmästyttävän paljon keskikropan lihaksia jos yhtään muu suoritustekniikka ontui :D (nimim. ensimmäisen päivän jälkeen sikiöasennossa vatsakramppeja potemassa) Suosittelen kyllä kaikille, kiipeily oli älyttömän hauska liikuntamuoto! :)

Seinäkiipeily

Seinäkiipeilemässäkin intouduin käymään muutaman kerran. Kiipesin Salmisaaren kiipeilyareenalla itsevarmistavilla laitteilla, riittävän korkeita seiniä ja helppoa kun voi kiivetä vaikka koko päivän omaan tahtiin :) Raskasta käsille mutta siinäkin kehittyy ihmeen nopeasti :) Kokeilemisen arvoista!

Vesihiihto

Se oli sellainen kertaluontoinen hupipäivä, kun tuttavapiirissä sattui olemaan välineet ja joskus yön pimeinä tunteina tuli sovittua että mennään ihmeessä kokeilemaan :) Mutta älyttömän hauskaa sitten kun pystyyn pääsi! Jossain kohtaa taisi vähän kolahtaa kun nilkka meni mustaksi ja oli viikon verran aika arka, mutta olipahan sen arvoista :D

Uiminen

Uiminen kuului totta kai kesään, enemmän kuitenkin ehkä Ekan osalta kuin minun. Alkukesästä säät eivät ihan suosineet mutta elokuun alussa oli kyllä reilusti hyviä uintikelejä :)

Mökkeily

Jäi kyllä taas vähemmälle kuin mitä olin toivonut. Heinäkuussa sain pidettyä viiden päivän "loman" töistä, jolloin lähdimme koko perheen voimin mökkeilemään. Myös sinne lähti tietenkin kikkari matkaan ja kävin katselemassa uusia treenireittejä :)

Rullaluistelu

Hankin kesällä pitkän matkan rullaluistimet ja sauvat, ajatuksena luistella jossain vaiheessa n. 50km Hämeenlinnaan :D Ei ole vielä tapahtunut, mutta onhan tässä vielä aikaa... Kun kesäkuu ja vielä heinäkuussakin oli kovin sateista, ei luistimet päässeet mitenkään älyttömän kovaan käyttöön, mutta elokuussa kyllä sitäkin enemmän. Tehtiin paljon lenkkejä siskon kanssa, sekä kaverin, jonka kanssa jaan yllä mainitun Hämeenlinna -projektin. Luistelin kesän aikana useamman kerran naapurikaupunkiin Riihimäelle, sekä Järvenpäähän ja Nurmijärven suuntaan Herusiin.

Maastopyöräily

Kesällä innostuin taas pyöräilystä ja teinkin muutamia pidempiä pyörälenkkejä. Yleensä poljen 6-10km lenkkejä, sillä noilla matkoilla voi vielä polkea huoletta lujaa ja mikäs sen hauskempaa :D Yhtenä päivänä intouduttiin kaverin kanssa etsimään vähän "uusia reittejä", eli suomeksi eksymään. Onnistuimmekin siinä äärimmäisen hyvin. Reilun 10km polkemisen jälkeen olimme totaalisen hukassa ja kun sopivasti kohdalle osui vielä paikallinen kaatosade, tunnelma oli taattu. En muista kuinka kauan sitten poljimme ennenkuin saimme edes pientä hajua siitä, missä päin ollaan tai mihin päin pitäisi mennä. Löysimme kuitenkin kotiin ja hauskaa oli :) (ei kyllä sovittu ihan heti uutta reissua)

Elokuussa päädyin sitten ostamaan pyörääni lukkopolkimet! Siitäkös riemu repesi kun niiden käyttöä lähdin opettelemaan. Pihassa kokeilin kuinka kengän saa siihen kiinni ja että se varmasti myös irtoaa polkimesta, ja sen jälkeen otin Ekan matkaan ja lähdin metsään testailemaan. Muutaman kerran kun olin jäänyt odottelemaan Ekaa ja kaatunut naamalleen, päätin viedä sen kotiin jotta voin jatkossa syyttää vain itseäni kun kaadun :D Tyypillistä, että ensimmäisenä on pakko lähteä juurakkoon ja kivikkoon polkemaan, eikä voi ensin esimerkiksi pururadalla opetella pysähtymään ja irtoamaan siitä pyörästä.

Muutamaa viikkoa myöhemmin, samaisen kaverin kanssa lähdettiin tekemään uusi maastopyörälenkki vähän eri maastoihin, joihin ei kuulemma voinut eksyä... Päätin ottaa riskin ja lähteä polkemaan lukkojen kanssa, kaadun jos kaadun ja senhän minä jo parhaiten osasinkin :D Tarkoitus oli kiertää 24km merkitty reitti, mutta jotenkin sitten kikkailtiin matkalla ja eksyttiin, taas. Eipä se haitannut kun päädyttiin hauskalle reitille missä oli kivoja hyppyrimäisiä töyssyjä ja paljon mäkiä. Lenkki venyi 30 kilometriin eikä edes oikein löydetty suunniteltua reittiä, mutta ehkä ensi kerralla :D Ja mitä kaatumisiin tulee, keskimäärin vain 1 kaatuminen/10km, ei mielestäni huonosti ollenkaan ;)


Perheleiri

Syyskuun alussa Kuopion lähellä Syvänniemessä järjestettiin valjakkourheilun perheleiri, jossa oli ohjelmassa juttuja, mitä juuri tällä hetkellä lajin osalta tarvitsinkin: sekä juoksutekniikkaa että potkutekniikkaa. Aamuisin pidettiin vetotreenit, lauantaina juoksin Ekan kanssa 1,8km ja kikkaroin toiset 1,8km, sunnuntaina juoksin saman matkan ja myöhemmin aamulla tehtiin sitten kiihdytysvetoja aloittelevien koirien kanssa :) Sain leiristä todella paljon irti ja niin taisi saada moni muukin. Leiristä jäi hyvä mieli ja varmasti lähden kyllä uudestaankin.

Kesä on sujunut siinä mielessä varsin mallikkaasti, että olen ollut terveenä ja mikään paikka ei ole kokenut liikaa rasitusta vaikka treenimääriä olenkin vähän nostanut. Toivottavasti syksy jatkuu samaan malliin :)

Sinulle annetaan vain hippunen hulluutta.Pidä huoli, ettet hukkaa sitä.

 -Robin Williams