Pääsin viime viikolla canicrossaamaan saksanseisojalla ensimmäistä kertaa ikinä! Mieletöntä, joskin koko 2,5-kilometrinen lenkki oli täynnä erilaisia kauhunsekaisia tunteita :D Alkumatkan koira veti niin kovalla voimalla, ettei ollut puhettakaan mistään jarruttelusta. Lensin matalan heinikon läpi treenikaverin ohi rukoillen että pysyn pystyssä. Yritin parhaani mukaan rullata ja pitää kropan kasassa. Kun alusta oltiin selvitty, meno vähän tasaantui ja juoksu oli jo hetkittäin hauskaakin :D Viimeiset 500 metriä tuntui jo siltä kuin hallitsisin vauhtia ja löysin oikean tekniikan. Siistiä!
Seuraavana päivänä sängystä nousu oli elämys. Yllätys yllätys, pakarat ja penikat olivat kipeät kuin kivityksen jäljiltä. En silti malta odottaa, että pääsen ottamaan treenin uusiksi!
Olen saanut kotikonstein geeleillä, hierontapallolla ja venyttelyllä jumisia lihaksia hieman vetreytymään. Joka tapauksessa päätin jättää sunnuntaisten harjoituskilpailujen canicross -startin Ekan kanssa väliin, sillä en halua toistaa viimevuotista harmia, penikkatautia juuri SM-kisojen aikaan.
Get comfortable with being uncomfortable
- Jillian Michaels
Penikkatauti on ärsyttävä vaiva! Voin samaistua tunteeseesi, kun vaiva puskee juuri parhaimmillaan itselläkin taas... Talvisaikaan paras apu oli ehdottomasti kompressiosukat/säärystimet. Kannattaa kokeilla, jos et ole jo. En todellakaan tiedä, miksen ole käyttänyt niitä nyt niin ahkerasti - tyhmästä päästä kärsii koko kroppa... :D
VastaaPoistaJuu ei ole kovin mieltä ylentävä vaiva kesken hyvin alkaneen treenikauden. Itsekin olen käyttänyt back on trackin pohjesuojaa joka on kyllä selvästi auttanut :) mutta niinhän siinä aina käy, että lihashuolto helposti unohtuu silloin kun ongelmia ei ole! Nyt olen onneksi omat kivut saanut jo aika hyvin hoidettua :)
VastaaPoista