torstai 4. elokuuta 2016

Tervetuloa joukkoon, Ykä

Eilen koitti päivä josta olen haaveillut jo parisen vuotta. Toukokuun 2014 tienoilla (lunttasin sen ajan viesteistä) alkoi mielessä pyörimään ajatus, haluaisinkohan oman saksanseisojan, jonka kanssa harrastaa ja kilpailla valjakkourheilussa. Pääsisi ainakin kovempaa kuin Ekan kanssa. Voisin myös treenailla itse enemmän, kun ei tarvitse mennä yhden koiran jaksamisen rajoissa. Eka voisi keskittyä agilityyn täysillä, mutta pääsisin silti ottamaan vauhteja valjakkourheilussa.


Joulukuussa 2014 olin kahlannut netin ympäri pariin kertaan ja etsinyt mahdollisia vaihtoehtoja ja luotettavia kasvattajia, ja päädyin laittamaan yhdelle sähköpostia asiasta. Siitä se sitten lähti. Loppuviimein tuo viesti johti siihen, että pääsin tutustumaan rotuun lähemmin, treenaamaan ja kilpailemaan niillä sekä lopulta löysin itseni pentujonosta vuoden päähän suunniteltuun pentueeseen.


Voi sitä pohtimisen määrää, onko minusta toisen koiran omistajaksi, haluanko sen oikeasti, onko rahaa, onko aikaa, onko jaksamista. Siitä illasta kun sitova valinta oli tehtävä, muistan valtavasti ahdistusta, pelkoa, mutta myös pieniä innostuksen tunteita. Pohdin jälleen samoja asioita yön yli ja asian uuvuttamana myös seuraavaana aamuna töissä. Kotiin tullessani kirjoitin vastauksen, että joo haluan pennun. Tänään voin sitten kertoa, että olen todella tyytyväinen tekemääni valintaan.



Tosiaan, eilen sitten pääsin hakemaan oman pienen palleron kotiin. Vielä aamulla kotoa lähtiessäni ei tuntunut homma menevän jakeluun, että tänään on se päivä jota olen odottanut. Eikä vielä ihan pennun kanssa kotiin päin lähtiessäkään. Matkalla pennun kiljumista kuunnellessa se sitten iski. Nyt mulla on se, oma saksanseisoja. <3 (lisäyksenä, oikeasti se kiljui noin vartin alkumatkasta, sitten nukahti ja oli varsin hiljainen koko loppumatkan)


Pentu sai nimekseen Ykä, virallisesti se on Ciri Cirin Bekele. Nimen kanssa vasta ongelmia sitten oli. Pentue oli B-pentue, joten aluksi halusin nimestä B:llä alkavan. Lähes lukittuna vaihtoehtona oli jo Börje, sitä ennen Bart, siinä välissä Bro, Boost ja mitä vielä. Mikään ei kuitenkaan ihan tuntunut sopivan omaan suuhun, lisäksi minusta alkoi tuntumaan että kaikille enemmän ja vähemmän tutuille pennuille on viimeaikoina annettu B-nimiä. Silloin pari vuotta sitten, kun ensimmäiset ajatukset omasta seisojasta tuli, sanoin jo puoliksi vitsillä, että minun seisojasta tulee muuten Ykä. Sen jälkeen hyllytin nimen jo syystä, että on niin lähellä Ekan nimeä. Kun muita yhtä paljon miellyttäviä nimiä ei tuntunut löytyvän, aloin uudestaan pohtimaan Ykää. Ainut sama kirjain nimissä kuitenkin on K. toisessa etuvokaalit, toisessa taka. Todennäkösesti oppivat erottamaan ne, jos eivät niin ei sekään maailmaa kaada. Tällä hetkellä näyttää, että oppivat. Enää ei ole tullut mieleenkään, että joku muu nimi sopisi sille paremmin. :)


Kaksi päivää ollaan nyt temmelletty menemään. Parit naapurit on tutkittu läpi, pissa- ja kakkajuttuja harjoiteltu ihan mukavalla menestyksellä, muutamaan koiraan ollaan tehty tuttavuutta ja luoksetuloa sekä vähän istumistakin opeteltu :)


Eka on ottanut Ykän vastaan hienosti, sietää paljon ja kun sanottavaa tulee, osaa sanoa sopivan lujasti mutta kuitenkin lempeästi. Eilen käytiin Ekan ja naapurin koiran kanssa lenkillä sillä välin, kun pentu nukkui, tänään käytiin kaverin kanssa canicrossaamassa sekä illalla portailla. Päikkäriajat tulee hyödynnettyä tehokkaasti, ja Eka saa hiukan laatuaikaa ilman penskaa :)

Tänään kun katselin Ykän tyytyväistä tuhinaa sen nukkuessa hullun ulkona kirmailun jälkeen, tuli kyllä sellainen olo, että nyt on hyvä. Nyt on elämässä mukavasti, no, elämää. :)



Saga, lauman tuorein vahvistus

Elokuussa löysin itseni ajelemasta kotiin koiranpentu etupenkillä pienessä pentuboksissa. Palataanpas tuosta ajasta noin vuosi taaksepäin, k...

Suositut tekstit