tiistai 29. marraskuuta 2016

Sulanmaan EM-kilpailut 2016, Iso-Britannia, Thetford

Canicrossin SM3.sija oikeutti minut Suomen A-maajoukkuepaikkaan, mikä tarkoitti lähtöä Englantiin EM-kilpailuihin. Tämä oli minulle hieno tilaisuus kerätä vähän lisää kokemusta kilpailemisesta ennen kun Ykä kasvaa kisaikään ja päästään kokeilemaan siipiämme koirakkona. Lainakoiran sain jälleen Ykän kasvattajalta, tällä kertaa SM-kisassa kanssani juosseen Jetan siskon, Nivan.

Reissun teimme siis viiden hengen porukalla, minä, kasvikset Niina ja Teemu sekä kaksi muuta maajoukkuelaista Marko ja Petri. Matka taittui autolla Euroopan läpi ajellen. Ensin menimme laivalla Ruotsiin, sieltä ajelimme Tanskaan ja sieltä Saksan läpi Hollantiin, mistä sitten vielä laivalla Englantiin. Lentämällähän olisi tietty päässyt myös, mutta koska matkassa oli 7 saksanseisojaa, olisi heistä tullut järkyttävä summa hintaa reissulle. Ajomatka Tukholmasta Hollantiin ajettiin kolmen kuskin voimin noin vuorokaudessa vain koirien pissataukojen verran pysähdellen. Koska kahdella meistä ei ollut C-korttia, jaoimme kuskin valvottajan vuorot sitten yöaikana.



Helsinki - Tukholma laivamatka kesti yön yli, joten koirien pissatus oli hoidettava autokannella. Kippasimme kasan purua maahan, jotta saimme narttukoiratkin pissaamaan ja siivottua jäljet muutenkin. Laivalta päästyämme alkoi pitkä ajomatka Hollannin satamaan, 1600km "hujahti" vuorokaudessa. Kun lautta Hollannista Englantiin tuli klo 20 aikaan satamaan, oli jo pimeää, ja siinähän sitten jänskättiin porukalla, kuinka vasemmanpuoleinen liikenne lähtee sujumaan, mutta hyvin se Niina homman hoiti :) Yritimme pysähtyä pian pissattamaan koiria, mutta ison tien varressa ei ollut puhettakaan alkaa taluttelemaan. Päätimme ajaa parin tunnin matkan majoituspaikkaan ja hoitaa koirat siellä. Majoitus oli mukavassa mökkikylässä vajaan puolen tunnin ajomatkan päässä kilpailupaikalta. Olipa ihanaa päästä käymään suihkussa ja sänkyyn nukkumaan!

Niva Hollannissa :)

Ensimmäisenä päivänä ajelimme ruokakauppaan ja söimme oikean englantilaisen aamupalan, papuineen ja makkaroineen. Sen jälkeen lähdimme Markon kanssa vähän hölkkäilemään ja tutustumaan ympäristöön, sekä teimme koirille pienet vetotreenit.




Seuraavana päivänä päästiin näkemään kilpailupaikka ja kävelemään kilpailureitti läpi. Varmuutta ei vielä ollut, käveltiinkö sitä oikeaan suuntaan. Jokatapauksessa pitkiä suoria, eikä yhtään suurempaa mäkeä. Tapasimme myös muita suomalaisia.







Kolmantena päivänä, käytiin koirien kanssa terveystarkastuksissa, sekä kävimme vielä koirien kanssa reitit kävellen läpi, tänään siis oikeaan suuntaan. Illalla oli kilpailujen avajaiset, mihin lähdettiin Niinan ja Petrin kanssa. Siellä suomalainen Laura Iire luki urheilijoiden valan. Vähän alkoi kisajännitys nousemaan, huomenna päästään jo viivalle!




Perjantai, ensimmäinen kisa-aamu. Samaan aikaan jännitti hurjasti, ja samaan aikaan olin ihan innoissani. Lämmittelyt ja viivalle selviytyminen tuntui tapahtuvan onneksi aika nopeasti, ja viivalla kaikista kovin jännitys katosi. Lähtö sujui hyvin, Niina tuli lähettämään Nivaa. Pääsin starttaamaan puoli minuuttia Tsekkiläisen Martina Stepankovan perään, jonka tiedettiin juoksevan ihan miljoonaa. No, se riemu oli lyhyt, sillä toiselle pitkälle suoralle päästyäni näin enää vilauksen hänestä suoran toisessa päässä ohittaen jo hänen eteensä lähteneen koirakon. Juoksun aikana sain kannustaa Nivaa eteenpäin vähän enemmän mitä ikinä treeneissä, mutta se saattoi johtua vähän myös siitä, että Nivalla sattui olemaan juoksut juuri kisojen aikaan. Myös jälkeenpäin ajateltuna, en ehkä itsekään uskaltanut juosta ihan täysillä ekana päivänä, sillä en ollut juossut aiemmin kahden päivän kisaa 5km matkalla, sillä SM-kisat ovat olleet yksipäiväisiä. En siis ollut ihan varma omasta palautumisestani, joten saatoin alitajuntaisesti säästellä hieman seuraavaan päivään. Maalissa olo ei nimittäin ollut niin paha, mitä seuraavana päivänä. Jokatapauksessa, seuraavalle päivälle lähdimme sijalta 14.

Odotellessa oman luokan alkamista katseltiin pyöräluokkia :)


Toinen kisapäivä. Lähtöjärjestys oli edellispäivän tuloslista käänteisessä järjestyksessä. Edelläni kaksi seuraavaa juoksijaa oli 4 ja 15 sekunnin päässä, joten päätin lähteä ottamaan ainakin tuota lähempänä olevaa kiinni. Toinen juoksu oli Nivalta paljon parempi ja varmempi suoritus kuin eilinen, ja myös itse sain juostua jotenkin varmemmin. Loppusuoralla saimme vielä viimeiset kunnon kirit, ja maalissa tuntui hienolta - kaikkensa antaneelta. Kiva, että saatiin vielä toiselle päivälle onnistunut suoritus! Lisäksi sijoituksemme parani kahdella sijalla. Jee!

Lopullinen sijoitus oli siis 12. Voin olla tyytyväinen ensimmäisiksi canicrossin arvokisoiksi.

Kotimatka sujui aika samalla tavalla kuin tulomatka, ei suurempia ongelmia missään, mutta rankkaahan se matkan tekeminen oli. Ikimuistoinen reissu, mistä saatiin varmasti paljon elämyksiä, kokemusta sekä muistoja.

Tässä yksi herkullinen muisto paluumatkalta ;)


Vuoden päästä kilpaillaan sulanmaan MM-kilpailut Puolassa, missä toivottavasti olemme sitten jo Ykän kanssa edustamassa. Sitä ennen edessä on vielä pitkä ja kivinen tie, mutta sittenhän nähdään, mihin asti päästään.

Saga, lauman tuorein vahvistus

Elokuussa löysin itseni ajelemasta kotiin koiranpentu etupenkillä pienessä pentuboksissa. Palataanpas tuosta ajasta noin vuosi taaksepäin, k...

Suositut tekstit