Me onnistuttiin!

Vietin juhannukseni Ekan kanssa Liedon kaksipäiväisissä agilitykisoissa. Hieno viikonloppu kaikenkaikkiaan. Viikonloppu sisälsi 5 omaa starttia ja useita tuttujen ja tuntemattomien ratoja joita seurata :)

Perjantaina juoksin kaksi rataa, ja tuloksena oli 2x keppivirhe. Niitä olin etukäteen jo hiukan lotonnutkin. Oli vain pakko todeta, ettei Eka vielä osaa jarruttaa kepeille riittävästi siinä vauhdissa, mikä sillä kisatilanteessa tulee. Treeneissä kepit ovat sujuneet hirmu hienosti, eikä treeneissä hinkkaaminen tuota tulosta. Tarvitaan siis vain lisää kisastartteja ja kokemusta.

Tässä ensimmäinen sartti. Kepeille mennessä Eka kuitenkin selvästi yritti jarruttaa, mutta ihan ei onnistunut taipumaan toiseen keppiväliin. Lisäksi kielto putkelta, täysin oma moka. Radalta jäi kuitenkin hyvä mieli ja vauhdin huuma sai hymyn molempien naamalle :)

Toisen radan rataantutustumisen aikana minulla kävi jo mielessä, että kohta mennään eikä meinata. Radan ihanneaika 58 sekuntia, eli jonkin verran enemmän kuin useimmilla radoilla. Minuutti täyttä kiihdytystä, jarrutusta, kääntöä ja vääntöä tuntuu paljolta, vaikka vähän olisi omaa kuntoa treenannutkin.

Jälleen pelattiin Ekan kanssa kortit tasan, kumpikin vähän mokasi :D Ensin hyllytin jarruttamalla liikaa putkisuoralla ennakoiden tulevaa käännöstä ja jarruttamista kepeille, jolloin Eka tarjosi minulle A:ta putken sijaan. Pituusesteellä olin itse vähän Ekan edessä ja sain siitä palautteen heti ja suoraan päin naamaa :D Varmistelin pituutta vähän liikaa, kun muistin Ekan aiemman taipumuksen kiertää vieraan näköiset pituushypyt. Näköjään olisin voinut vain luottaa. Kepeillä oli taas Ekan vuoro opetella sisäänmenoa. Muuten oli hyvää menoa ja sairaan hauskaa! Kontaktitkin toimi hyvin. Jalat oli kyllä tuon radan jälkeen hapoilla hiukan normaalia pidemmän aikaa :D

Seuraavana päivänä alkoi kisat ulkokentällä kaatosateessa. En ehtinyt kunnolla lämmittelemään itseäni ennen starttia, ja radalla huomasin selvästi kropan olevan ihan jäissä. Kaikki mutkat valui älyttömän pitkiksi, en ehtinyt paikkoihin joihin olin suunnitellut ehtiväni, mutta Eka korjaili kiltisti. JA SE HAKI KEPIT! Voi sitä onnen määrää kun toinen onnistui tekemään kepit oikein eilisen takkuilun jälkeen. Tulokseksi tuli kuin tulikin nolla ja toinen sija. Ei luvaa, koska meillä on jo hyppyradalta 2-luokan luva-tulos.

Lauantain toista rataa ei tullut kuvattua videolle, olin liian innoissaan menossa radalle että unohdin järjestää kuvaajan... Hups :D Valokuvia radalta kuitenkin tuli. No, tällä radalla kepeille vienti oli hankala, sillä sitä ennen oli kaksi hyppyä joista ensimmäinen takaakiertona, enkä ehtinyt kepeille jarruttamaan. Yritin lähettää Ekaa kepeille kuten aina treeneissä, ja homma näytti ensin tältä...

Ja sen jälkeen tältä...

 Eli ei mennyt taas ihan nappiin, mutta onneksi ei putkeenkaan :D Lisäksi sählättiin yhden kiellon verran A-esteellä, koska olin itse sijoittunut väärään paikkaan. Ratavirheitä siis 10 ja yliaikaa pari sekuntia. Yllätyksekseni palkintojenjaossa kuitenkin paljastui, että me oltiin oltu kaikkein nopeimmat sählääjät ja voitettiin :D Joskus voi käydä näinkin.

Ekan ilme :D

Kisojen viimeinen rata oli siitä mielenkiintoinen, että se taisi olla sama rata kuin 1-luokassa :O En tiennyt että se olisi edes mahdollista, mutta näköjään. Ehkä tuomari halusi kakkosille radan jossa nopeus ratkaisee, en tiedä. Ja onneksi, sillä olin juuri katsellut ykkösten kisaa ja selittänyt, kuinka olisi kivaa päästä Ekankin kanssa kaahaamaan tuollaisia lähtö- ja maalisuoria :D Haasteen rataan toi se, että ensimmäisen suoran päässä oli putki, johon piti mennä kauempana olevaan päähän. Jos siis olisit myöhässä, koira livahtaisi väärään päähän. Lisäksi radalla oli kepeille helpohko vienti, sillä koira tuli suoraan putkesta ja väliin ehti hyvin jarruttamaan. Kaahausrata - ja mehän kaahattiin! :D

Radalta sijoitus 1. ja niin, tänä juhannuksena, voin ylpeänä kertoa, että Eka on noussut agilityn 3-luokkaan!

 "Pusken täysii aina vaan,

mun ei täydy vaan mä saan."

 Tämä oli pakko lisätä tekstin loppuun, niin loistavan kuvan Jenna meistä nappasi :D Näin ollen nöyränä myönnän ja tunnustan, että tuuletin puoli sekuntia liian aikaisin, onneksi en turhaan! ;) Kerranhan sitä vaan koira nousee kolmosiin!

Motivaatio on sitä, että unelmien

ylle vedetään työhaalarit.

Kolmosluokan avaamme parin viikon päästä Agirodussa Nastolassa, mutta sitä ennen käydään seuran tulevissa epiksissä mölliradoilla vahvistelemassa niitä keppejä. Lisäksi sain uuden tuotteen Sonarcilta testiin, siitä lisää lähitulevaisuudessa :)

Kaikki tekstin kuvat: Jenna Stenvall