sunnuntai 26. huhtikuuta 2015

Throwback: Icebug winter run 10km

Helmikuun aikana blogi pysyi hyvinkin hiljaisena, johtuen töiden määrästä sekä yo-kirjoitusten lähestymisestä. Liikuntaa ei kuitenkaan arjesta puuttunut.

Ystävänpäivän tienoilla osallistuin ystäväni Hannan kanssa Icebugin winter run -juoksutapahtumaan. Harvat ne suostuu tuolla tavoin lähtemään parin viikon varoajalla juoksemaan 10km jäiselle reitille :D

Itse treenasin tapahtumaan 8km ja rennompina päivinä 6km treenilenkeillä. Halusin jättää 10km matkan vasta itse tapahtumaan. Näin säilyi jännitys loppuun asti :D Tavoiteajaksi asetin tunnin, eli 10km/h keskinopeuden.

Tapahtuma järjestettiin Olympiastadionin ympäristössä. Paikanpäälle saavuttaessa saimme vähän oheistuotteita ilmoittautuessa, muun muassa valotikkuja joilla sai koristaa itsensä kuten haluaa. "Kisanumerot" rintaan ja ei muuta kun lähtöviivalle.


Vihdoin pääsimme matkaan. Reitti oli 3,3km pitkä lenkki, joka kierrettiin kolmesti. Ensimmäinen kierros meni vähän tutustuessa reittiin ja pikkuhiljaa ihmismassa alkoi levittäytymään. Reitti sisälsi jyrkkiä, teeman mukaisesti jäisiä mäkiä, sekä toki myös tasaista pätkää. Canicrossista tuttu juoksutekniikka oli eduksi alamäissä, ja Icebugin juoksukengät mahdolliostivat sen, että pystyin päästelemään hyvin massasta ohi alamäkien kohdalla.

Vikalla kierroksella alkoi tuntumaan jo reisissä, mutta päätin kiristää silti vielä vähän tahtia päästäkseni varmasti tavoitteeseen. Maaliin tullessa otin viimeisen spurtin muutamakymmentä metriä ja vihdoin maali! Ja mikä parasta, kello näytti aikaa 56.50! Alitin tunnin!

Viralliseksi ajaksi tuli 0.56.48 ja naisista saavuin 31. maaliin. Maalissa tarjoiltiin palauttavaa juotavaa ja pikkuhiljaa olo alkoi kohenemaan, niin kuvittelin. Juoksujen jälkeen söimme tarjottavan keittoruuan ja kuuntelimme palkintojenjaon. Kun siitä sitten oli aika taas nousta ja lähteä kotiin, alkoi vatsassani kipu. Autossa istuinkin kotimatkan sikiöasennossa, litkin Activelabin palautusjuoman ja kuulostin suunnilleen siltä kuin olisi synnytys alkamassa... vatsalihakset kramppasikin sitten puolille öin saakka, viiden tunnin jälkeen alkoi helpottamaan jos en liikkunut yhtään :D tiesipähän tehneensä ja antaneensa kaiken!



Seuraavana päivänä olin  kuitenkin taas täysin jaloillani eikä vatsakivusta ollut tietoakaan, ja läksin Ohkolaan katsomaan talvikisoja. Samalla kävimme kaverini kanssa hiihtämässä kisan jälkeen treenilenkit. Pääsipä Eka myös osallistumaan lastenluokkaan kicksparkilla :) kaikin puolin mukava viikonloppu!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Saga, lauman tuorein vahvistus

Elokuussa löysin itseni ajelemasta kotiin koiranpentu etupenkillä pienessä pentuboksissa. Palataanpas tuosta ajasta noin vuosi taaksepäin, k...

Suositut tekstit