Alla hieman päiväkirjaa kuluvasta viikosta, jota olen aina iltaisin kirjoitellut.
Päivä 1
 |
| Oli pakko kuvata vähän Latvian tankkauskulttuuria :D Yksi tankkaa väärältä puolelta ja toisella puolella tyypit jätti auton tankille ja lähti syömään, no toinen peruutti viereen sen verran että ylettää tankkaamaan :D |
Päivä 2 – Totuuden hetki
Nousimme klo 7 syöttämään ja pissattamaan koirat, ja sen jälkeen käytiin aamupalalla. Tarjolla oli kyllä monenlaista, mutta ei kovin paljoa mitään oikeasti syötävää. Matkaa jatkettiin klo 8.30 aikoihin. Puolan puolella matka taittuikin yllättävän reippaasti, välillä autojen nopeudet tuntuivat hurjilta. Iltapäivästä teimme syömisten suhteen pienen taktisen virheen, kun venytimme lounastaukoa liian pitkälle ja tapahtui pieni nuupahdus ja nälkä ja päänsäryt painoivat. Onneksi matkalle sattui juuri taukopaikka ja pysähdyimme syömään. Välillä taukopaikkoja oli monta lähekkäin, ja välillä meni pitkäkin matka ilman tilaisuutta pitää paussia. Loppumatka sujuikin sitten hienosti. Pitkiä pätkiä moottoritietä, ja viimeiset kymmenet kilometrit reitti oli kapeampaa tietä kauniissa maisemissa. Toisen päivän matka taittui 10 tunnissa.
”We don’t need any luxury”
Nyt jälkeenpäin tämä tilanne jo naurattaa.
No, nythän täällä sitten ollaan. Perille päästyämme leirikeskuksen pitäjä antoi meille huoneen avaimen ja selvitti englanniksi, ettei mökki ole hieno, että älkää pelästykö. Hanna siinä tokaisi, että "it's okay, we don't need any luxury." Mökissä kuitenkin meitä odotti lievä shokki. Jatkossa on varmaan parempi olla sanomatta mitään tuollaista :D Ensisilmäyksellä paikka näyttää hyvin laitosmaiselta paikalta, mutta ehkä tähän tottuu. Alun järkytyksen jälkeen keräilimme itsemme kasaan ja ryhdyimme purkamaan autoa, minkä jälkeen käytiin koirien kanssa pyörähtämässä läheisellä pellolla. Nyt unta kuulaan ja huomenna selviää syömisten ja treenien taso, kun koittaa ensimmäinen leiripäivä.
Oli ihanaa nukkua pitkät yöunet ja herätä ilman kelloa. Koirien pissatuksen jälkeen kävimme pienellä aamuhölkällä läheisellä kylällä etsimässä ruokakauppaa. Löydettiin parikin, ja lisäksi infopiste mistä saimme kartat käyttöön. Juoksu tuntui kyllä harvinaisen tahmealta. Lenkin jälkeen suuntasimme sitten ruokakauppaan ostamaan vähän välipaloja.
Lounasaikaan muut leiriläiset alkoivat saapumaan paikalle. Ruokailu oli kyllä yksi päivän jännittävimmistä ohjelmanumeroista; onko ruoka kuinka ravintorikasta/-köyhää, ja voiko sitä ylipäätään syödä. Vastaus on, kyllä voi. Alkuruuaksi tarjottiin jotain minestrone-keiton tapaista, pääruuaksi riisiä, lihaa ja kastiketta. Lounaan jälkeen kokoonnuimme saamaan alkuinfon, leiripaidat sekä teimme esittelykierroksen. Positiivisesti yllättävää oli se, kuinka moni onnistui kertomaan itsestään myös englanniksi. Ihan kun ei vielä tuo tsekin kieli meiltä taivu.
Tänään päästiin tekemään myös leirin ensimmäinen agilitytreeni, missä tehtiin yksinkertaista hyppytekniikkasuoraa ja muuta helpohkoa, jotta kouluttaja Jakub Stybr näki hiukan koirien tasoa. Valitsin treeniin tietysti Ekan. Huomiseksi Jakub bookkasi sekä Ykän että Ekan agilityn koulutusryhmiin, mahtavaa!
Päivällisellä syöminen oli jo huomattavasti helpompaa, eikä astioiden ja ruuan kliinisyys enää huolettanut niin paljoa. Ruokana oli jotain makaronilaatikkoon viittaavaa, sekä jälkkäriksi jotain mokkapalan näköistä. Nam!
Illalla vielä lähdimme Hannan ja seisojien kanssa juoksulenkille, tarkoituksena juosta eräs läheinen maastopyöräreitti. Lämmin ja kostea keli teki kuitenkin koirille reissusta niin raskaan, että jouduimme kääntymään kesken lenkin takaisin. Maisemat ovat kyllä mahtavia, ja treenivaihtoehtona on käytännössä joko ylä- tai alamäki.
Huomenna päivä alkaa klo 6.00 koirien kickbike- ja pyörätreeneillä. Sen jälkeen aamiainen ja sitten agilityhommia. Jossain vaiheessa kisaillaan myös ensimmäinen leirikilpailu.
Päivä 4 – Toinen leiripäivä
Aamu alkoi tosiaan vetotreeneillä. Eilen päätimme ilmeisesti yksissä tuumin ajaa autoilla hieman pidemmälle, missä olisi paremmat treenireitit. Kuulosti kyllä lupaavalta. Hanna pyöräili ja me muut menimme kickbikeillä. Koska meillä oli porukan nopeimmat koirat, olimme ensimmäisenä lähtövuorossa. Ohjeet etukäteen oli, että ohjaaja kikkaroi edelle ja ajetaan noin kilometri, jonka jälkeen pysähdytään ja katsotaan että kaikki ovat mukana. Sen jälkeen uudelleen matkaan ja niin edelleen. Koska Ykä ei ole vielä kovin varma tyhjiin juoksija, sovimme että Hanna ja Urho menevät ensin, sitten me. Koska reittiä ei tosiaan mitenkään käyty katsomassa etukäteen, yllätysyllätys reitillä olikin yhtäkkiä mutkan takana mutainen paikka, missä Hanna meni nurin. Hän päätti palata takaisin ja miettiä mitä tekee seuraavaksi, mutta ei ainakaan menisi kaatuilemaan lisää tuntemattomalle reitille. Ohjaaja Vasek lähti Hannan kanssa autoille, joten jäimme Ykän kanssa vetovastuuseen lopusta treenistä. Tässä vaiheessa myös selvisi, ettei meillä todellakaan ollut suunnitelmaa tästä eteenpäin. Aioimme vain ajaa reittiä jonkin matkaa, ja kääntyä sitten takaisin. Ok, lupasin kokeilla josko Ykä lähtee juoksemaan tyhjiin, ja lähtihän se, ihan älyttömän hienosti! Ajelin jonkin matkaa ja pysäytin, ja muiden tullessa pikkuhiljaa perästä käänsimme suunnan takaisin autolle. Jos ymmärsin oikein erään puujalkaenglantia puhuvan tarinaa, he olisivat normaalisti vain kääntyneet ja ajaneet samaa polkua muita vastaan. Eipä käynyt ensimmäisenä mielessä toimia niin... No, jokatapauksessa käänsin letkan ympäri ja lähdimme takaisin. Jälleen Ykä paineli hienosti kärjessä. Eipä se mitään, tästä treenistä opittiin se, että jatkossa mietitään ihan omalla päällä mitä teemme, ja käymme katsomassa kaikki reitit etukäteen. Tottakai kun muilla on vähän pienemmät koirat kuin meillä, heillä ei vauhdit kasva niin suuriksi kuin meillä joten he eivät ole ihan niin pulassa tuntemattomalla reitillä. Esitimme toiveen saada nähdä reitit aina ennen treeniä, jotta saamme treenistä turvallisemman. Ja jatkossa tosiaan olimme ainoat jotka tarttuivat tilaisuuteen lähteä katsomaan treenirata etukäteen läpi.
Aamiaisen jälkeen Ykällä oli vuorossa agilitytreeniä, hyppytekniikkaa. Niin oli taitava hän, vaikka muita vähän hänen touhuaminen huvittikin J Teimme hyppytekniikkasuoraa, jolla aloitimme Ekankin kanssa eilen. Sen jälkeen kokeilimme toista suoraa, jossa oli erikorkuisia rimoja, ja Ykä olikin taitava kaikessa mitä teki: hyppäämisessä, lähdössä odottamisessa sekä ilman tehtävää koheltamisessa.
Lounaan jälkeen päätimme vuokrata läheiseltä majalta minullekin maastopyörän ja lähteä polkemaan läheisiä hyviä pyöräilyreittejä. Pyörän vuokra maksoi vajaat 400 korunaa, eli 17 euroa. Ja oli kyllä todellakin hyvä idea! Sain alleni uudehkon trekin täysjoustopyörän. Maastot olivat ihan mahtavia, paljon mutkittelevia vauhtipätkiä ja vuorelle mentäessä tietysti myös kunnon hapokas nousu. Pari kertaa oltiin nurinkin, mikä kuuluu tietysti asiaan. Pyörän vuokraaja oli hyvin kiinnostunut meidän sleddogeista ja lupasimme käydä esittelemässä heidät myöhemmin.
Takaisin leirille tullessa kuoriuduttiin mudasta ja valmistauduin Ekan agilitytreeniin. Siinä kohtaa alkoi hiukan satamaan, joten odottelimme ennen kuin aloitimme treenit. Eka teki erittäin hyvin töitä ja rata ei juuri tuottanut ongelmia. Kuumuus on kyllä asia mikä meidän on otettava koirien treeneissä huomioon, kyllä kentillä näke mitkä koirat on Suomesta ja mitkä täältä.
Agilityn jälkeen kävimme päivällisellä, jonka jälkeen järjestettiin parikilpailu agilitykentällä: toinen on ohjaaja ja toinen on koira – sokea koira. Parit arvottiin ensimmäisenä päivänä ja niissä kilpaillaan pitkin viikkoa. Tämän aikana oli mukava huomata, että muutamat leiriläiset uskalsivat puhua enemmän englanniksi, ja meillä molemmilla oli englantia puhuvat ja ymmärtävät parit :)
Sitten oli vielä vuorossa canicross treenit. Tällä kertaa aamusta viisastuneena kävimme kiertämässä reitin etukäteen ja toivomuksemme mukaan lenkki oli pisaran muotoinen, jotta vastaantulijoita ei olisi ihan kamalasti. Taas päädyimme lähtemään ensin ja Urhon aamuisen tilanteen vuoksi lähdimme Ykän kanssa ennen Urhoa. Jälleen Ykä lähti määrätietoisesti juoksemaan enempää kyselemättä. Suuntakäskyt toimi, myös omat väsyneet jalat toimi ainakin ensimmäiset 500 metriä. Sen jälkeen oltiinkin ongelmissa. Pysähdyin ennen loppusuoraa toivoen etten kuole Ykän perään, sen verran sattui. Hanna ja Urho sekä pari muuta tekivät hienot ohitukset meidän ollessa seis, jonka jälkeen selviydyin vielä maaliin hulluna kiskovan Ykän narunjatkeena. Alku ja loppu lenkistä oli pellolla, missä oli märkää ruohoa, joten ennen kuin ehdin maalissa mitään tehdäkään, jalat lähti alta ja olin jo selälläni huohottamassa. Mahtava treeni päivän loppuun.
Illalla ohjaajat ja muut leiriläiset tapaavat ilmeisesti kokoontua juomaan viiniä ja napostelemaan pikkupurtavia, kuten sipsiä, juustoja, paprikaa, vesimelonia yms. Saimme kutsun myös, joten kävimme jutustelemassa hetken ennen kuin väsymys vei voiton.
Päivä 5
Tänään aamu alkoi klo 7.00, koirien dead-weight vetotreenillä. Tästä kuullessamme olimme innoissaan tilaisuudesta ja olimme odottaneet treeniä. Ohjaajan Vaclav Vancuran tapa on vedättää ketjuilla. Teimme ensimmäiset kokeilut tietysti lyhyellä matkalla ja pienehköllä painolla, mikä näkyi ainakin minun koirissani. Molemmilla lähti vauhti vähän lapasesta, mutta hyvä että saivat positiiviset kokemukset. Ensin meistä meni Hanna ja Urho. Tarkoitus oli joko juosta vähän koiran perässä, rinnalla tai edellä, ja jos mahdollista, koira saisi olla irti. Hanna juoksi perässä/rinnalla. Täällä ei ihmisillä ole tapana palkkailla koiria maalissa kuten meillä, mutta päätimme nyt toimia omien tapojen mukaan ja palkata leluilla maaliin. Jälkeen päin ajateltuna oli hyvä, että pidimme oman päämme ja teimme kuten meistä tuntui parhaalta. Itse otin ensin Ekan, halusin itse harjoitella kerran ennen Ykän vuoroa :D Eka sai saman määrän painoa kuin sitä ennen mennyt saman kokoinen koira. Ekapa kuitenkin lähti sellaisella vauhdilla, että sadan metrin jälkeen en enää pysynyt sen mukana juosten. Käskin Ekan pysähtyä ja teimme uuden lähdön takaisin. Maaliin se vasta juoksikin sitten lujaa. Vasekin kommentti Ekasta oli vain "strong dog!" :D Aamun yllättäjä. Sitten oli Ykän vuoro. Ykä näytti heti siltä että tietää mitä aikoo tehdä. Päästin senkin irti ja ajattelin juosta itse vähän edellä. Ilmeisesti Ykällä oli perässään sama paino tai yksi ketju enemmän kuin Urholla. Ykä teki hyvän, hallitun ja räjähtävän lähdön, ja jäin taas auttamatta jälkeen. Vasek juoksi mukana, ja parin sadan metrin jälkeen hän käski pysäyttää koiran. Huusin seis, ja Ykä yllättäen pysähtyi heti ja odotti paikallaan että kävin kääntämässä sen. "Super!" sanoi Vasek :) sitten sama takaisin ja palkalle. Olipa kiva kokemus!
Tämän jälkeen keskutelimme vielä treenaamisesta ja muusta porukalla, ja sen jälkeen lepäilimme vähän aikaa ennen lounasta. Hanna lähti nyt pyöräilemään ja minä kävin hölkällä, kohta alkaa Ekan agilitytreeni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti