Goodbye 2014, welcome 2015!

Kulunut vuosi on ollut monella tapaa erilainen. 2014 on ollut kasvamisen, saamisen, oppimisen, innostumisen, mutta myös menettämisen vuosi. Olen onnellinen, että olen voinut viettää koko vuoden Eka seuranani. Kun ihmisiä on vaihtunut ja poistunut arjestani, Eka on aina pysynyt. Se on maannut kainalossa silloin kun on mennyt huonommin, nuollut naamani ja ilahduttanut onnellisuudellaan kun on mennyt paremmin. Toivon, että tuleva vuosi tuo tullessaan muutamia muutoksia, uusia tuulia ja tuttavuuksia ja paaljon kehitystä harrastuksissa. Toivon, että ensi vuonna en ole yhtä paljon sairaana kuin tänä vuonna (nytkin...). Tein pienen katsauksen kuluneeseen vuoteeni.

"Älä pelkää muutosta. Älä kanna huolta siitä mikä on otettu pois. Etsi sitä mikä on tullut menneen tilalle." 

Tammi - Maaliskuu

Ekan aarre metsälenkillä :p

Kevääni vietin aika pitkälti työharjoitteluissa, suurin osa lähitunneista ammattikoulun osalta oli jo ohi. Tammikuussa ensimmäinen koitos oli Taitaja2014- aluekarsinnat Brusabyssä Turun lähellä. Se oli ammattikoululaisten ammattiosaamiskilpailu, johon opettajani oli valinnut minut ja toisen meidän luokkalaisen. Tehtävinä oli kissanhoito asiakaspalvelutilanteessa sekä asemalypsy. Karsinnoista neljä pääsi finaaliin, ja minä olin yksi niistä!

Pikkukaritsa <3

Loppukuun olin työharjoittelussa kummieni robottinavetassa. Mieleen jäi paljon opittuja asioita ja kauniita pakkassäitä maaseudun maisemissa. Asuin silloin viikot tilalla, joten ohjatut treenit Ekan kanssa jäivät aika suurelta osin väliin.

Helmikuussa jatkoin työssäoppimaan erääseen lampolaan. Sieltä päällimmäisenä mielessä karitsointiaika ja mooonien lampaiden karitsoinnit sekä niissä avustaminen. Uuden elämän sytnyminen on uskomattoman liikuttavaa kaikesta limaisuudestaan ja verisyydestään huolimatta! Pääsin tekemään lihojenhakureissun pitkin suomea pariin eri teurastamoon. Opin myös taitavaksi lammaskoppariksi eläintensiirtotilanteissa ;)

Vanhaa kalenteria selatessani löysin mielenkiintoisen kalenterimerkinnän: maanantai 17.2. "Eka oppi puomin!!" :D Se on ollut mainitsemisen arvoinen onnistuminen. Eka 1 vuotta ja 1 päivää vanhana, oppi puomin.

Maaliskuussa pääsin vielä viimeiseen harjoitteluun lemmikkieläinliikkeeseen. Siellä oli hienoa tajuta, että pystyy omalla tietotaidollaan jo auttamaan asiakkaita :)

Huhti - Toukokuu

Eka ekoissa vetokisoissa

Huhtikuun alussa oli sitten edessä lähtö Lahteen niihin Taitaja -kilpailun finaaleihin. Siellä oli neljä eri tehtävää eläintenhoitoon kuuluvilta eri osa-alueilta. Koska ensimmäisenä päivänä oli vain kilpailun avajaiset ja minulla ensimmäinen kilpailutehtävä seuraavan päivän iltalypsy, ja kilpailun sääntöihin kuului kielto poistua Lahdesta kilpailun aikana, puhun yhden kaverini ympäri tulemaan Lahteen, tuomaan Ekan ja vetokamat mukanaan ja lähtemään pitämään canicrosstreenit ajan kuluksi :D tyypillistä toimintaa. Hienot maisemat oli Messilän maastoissa juoksennella, vaikka vähän yllättäen eksyttiinkin.
Neljän päivän kilpailun jälkeen tulokset ratkesi, ja olin muistaakseni viides. Suomen 5. taitavin eläintenhoitajaopiskelija. En nyt ota kantaa siihen, oliko kilpailu täysin reilu kaikkia kohtaan, mutta ainakin itse pelasin puhtaat jauhot pussissa.

Innostuksen puuskassa testattiin mennä vähän kovempaa mitä jaloilla pääsee :)

"Innostuksen hulluus
on mielestäni parempaa kuin
viisauden välinpitämättömyys."

-Anatole France

Valmis eläintenhoitaja ja sen eläin <3

Huhtikuun lopulla osallistuttiin Ekan kanssa ensimmäisiin Canicross -kilpailuihin. Eka käyttäytyi hyvin ja siltä löytyi asennetta kuin isommaltakin vetokoiralta :D Ekan yrityksiä mennä kilpailun matkalla oleviin lampiin uimaan suurempia ongelmia ei ollut, ja nyt meillä oli suoritusaika jota lähteä parantamaan.

Toukokuu oli yksi hurja härdelli. Valmistumispäivä läheni, opinnäytetyön tekemistä ja viimeisiä kokeita. Tein opinnäytetyöni koiran lihashuollosta ja venyttelystä. Lisäksi aloin tekemään lomitustöitä lypsykarjatiloilla koulun ohessa. Vihdoin kuun lopulla valmistuin ammattiin ja vietin ihanat juhlat! <3
Yhdeltä kaveriltani sain valmistujaislahjaksi oman kesälampaan! Syksyn tullen se teurastettiin ja Eka sai pakastimen täydeltä herkkuja :)

Lampaidenhakureissulla Nauvossa

Yritin tehdä tuttavuutta lauttaa odotellessa :D

Marttii

Kesä - Elokuu

Eka pääsi mukaan melontareissulle Ivalojokeen!

Kesäkuu! Silloin oli ne kauan odotetut Saariselän yöttömän yön agilitykilpailut! Koska Eka oli vielä liian nuori ja koulutus muutenkin kesken, sain lainaan Ekan kasvattajalta toisen kooikkerin :) Oltiin pari kuukautta treenattu ja käyty epävirallisissa kisoissa testailemassa. Matkaan lähdettiin tuon samaisen aiemmin mainitsemani Canicross-kaverini Katrin kanssa. Aikataulu oli vähän tiukka Katrin pääsykokeista johtuen, mutta selvisimme matkasta n.klo 04.00 mennessä. Majoituimme rakkaan kummisetäni luona. Parikymmentä kilometriä ennen päämäärää alkoi hurja ukkosmyrsky, sen lisäksi porot ja kaverin kuumehorinat viimeiset 6 tuntia hämmensivät matkantekoa. Seuraavana päivänä klo 15.00 kisapaikalle ja kisaamaan! Koska Katrilla ei vielä seuraavanakaan päivänä ollu olo kovin mukava, juoksin molempien kisastartit. Seuraavana päivänä myös, kolmantena Katri juoksi omansa.
Pohjoisessa oli mukava tunnelma kilpailla, rentoa ja hyväntuulista eikä kellään kiire mihinkään. Ensivuonna suunta on sama, kokoonpano vielä hiukan auki.

Kesäkuussa käytin Ekan myös sen ensimmäisissä näyttelyissä, tuloksena ERI SA ja vara-serti. Ei huono isoksi haukutulle koikkerille :)

Eka ERInomaisesti näyttelemässä :)

Vesipedot ottamassa aurinkoa :)

Heinäkuu kului navetoissa töitä tehdessä, elokuussa kävimme Katrin kanssa vielä nauttimassa kesän auringosta vanhempieni mökillä järven rannalla. Koirat saivat uida niin paljon kuin sielu sieti, ja se oli muuten paljon!

Lomailijat

Elokuussa Eka täytti maagisen puolentoista vuoden iän, eli agilitysääntöjen mukaisen kilpailuiän. Koska siihen asti olin tuskaillut siitä, onko Eka medi vai maksi, käytin sen heti mitattavana kilpailupaikalla. Ja HUH! Tuomarin mukaan se oli ihan selvä medi. Loistavaa!

 Syys - Lokakuu
Syyskuusta muistan vain paljon pitkiä päiviä koulukirjojen ääressä sekä syksyn YO-kirjotukset. Tein viikonloppureissun Kuopion suuntaan, extempore kickbiken pienimuotoisiin sm-kisoihin kaverin pennunhakureissun ohessa.

SM-startti ja Eka lähtee matkaan huulet heiluen :D

"Hullu on se, joka ei yritä toteuttaa unelmiaan kykyjensä mukaan."

Lokakuu oli varsinainen canicross- ja treenikuukausi. Ensin Ohkolan vetokisat, Eka oli super ja voitettiin keväinen aikamme! Pari viikkoa myöhemmin osallistuimme myös Canicrossin SM-kisoihin Jämillä, ja oltiinkin nuorten luokassa SM4-koirakko! Osallistuimme myös hupinumerona canicross viestiin. Se oli hauskaa!
Kuntoremontti alkoi toden teolla, ja kävin fysioterapeutin lähtötasotesteissä, uskomattoman hyvin tuloksin :)
 

Onnellista :)

"Remontissa"

Marras - Joulukuu 
Marraskuu oli ja meni, parit epikset agilityä ja mätsäri, sekä paaljon stressiä joulukuun alussa olevien Koira2014 -tapahtuman esityksistä. Toiset agilityepikset muistan hyvin, Eka tykitti jokaiselta radalta nopeat nollat ja osallistuttiin ensimmäistä kertaa kisaavien luokkaan, vaikkei se vielä kisaava ollutkaan :)

Houkutusten Highway

"Saat sen kokoisia haasteita kun uskot pystyväsi hoitamaan."
 

Ainakaan ei jää ajasta kiinni :)

Joulukuu saapui ja Koira 2014 sen mukana. Hieno viikonloppu kerholaisten kanssa, siitä enemmän aiemmassa postauksessa. Vietimme mukavan joulun ja aattona käytiin myös testaamassa vetohiihtoa, huh miten rankkaa ihmiselle joka ei ole vuosin hiihtänyt :D Mutta Eka nautti täysin rinnoin! Ehdittiinpä vielä tämän vuoden puolella käydä korkkaamassa viralliset agilitykisatkin, ei mainittavin tuloksin mutta kokemusta rikkaampina ja valmiina uusiin koitoksiin!

"Säilyttäköön uusi vuosi sen mitä rakastat,
tuokoon tullessaan sen mitä kaipaat ja
vieköön mennessään sen mitä taakkana kannat."

Kisatili auki!

Osallistuttiinpa sitten sinne ekoihin virallisiin agilitykisoihin. Itse tein treeneistä tutut virheet kummallakin radalla, mutta onneksi Eka käyttäytyi mallikkaasti! Päällimmäiseksi tunteeksi jäi vain hurja hinku seuraaviin kisoihin.

Molemmat radat olivat aikamoisia juoksuratoja nopean koiran kanssa, mutta tälläkertaa se ei (ihme kyllä) koitunut meidän ongelmaksi. Ensimmäisellä radalla runttasin Ekan suoraan toiseen keppiväliin. Anteeks Eka, mun moka! Loppumatkasta tippui vielä yksi rimakin käännöksessä. Jokatapauksessa kiva rata ja vaikka itse en toiminut, niin Eka toimi erittäin hyvin. Pysyi lähdössä paikallaan kuin nakutettu vaikka aika kuumana kävikin, otti hyvin kontaktit ja irtosi suoralla pätkällä kivasti. Alla video ensimmäisestä radasta.

Toiselle radalle lähdin minejä katseltuani mielessä ajatus, että nyt tulee kiire. Radalla oli suora putki, joka vietti ohi seuraavasta hypystä. Rataantutustumisessa suurin ongelmani oli kuitenkin lähtö, joka lopulta se ongelmakohta olikin. Pitkään pohdin ja tuskailin miten saan Ekan kääntymään kolmannelle hypylle kahden hypyn kiihdytyssuoran jälkeen. Valitsin väärän tavan, enkä sitten saanutkaan. Jälkeenpäin oivalsin että tästä saattaa olla ollut puhetta tuolla treenien puolella, mutta kun kaikki pitää näköjään oppia kantapään kautta :D Kolmas este ja pam, hylly. Siinä sitten sillä aikaa kun Eka kävi hyppäämässä sen hyllyn päätin, että kerran kisat on muutenkin etuajassa ja olen tuosta startista maksanut, käyn juoksemasa loppuradan, pitämässä Ekan kanssa hauskaa ja kokeilemassa olisinko osannut ohjata radan. Ja näköjään olisin. Tietenkin sen jälkeen tuli se ärsytys omasta kämmistä. Kyllä ketutti kuin pientä oravaa, mutta ei muuta kuin palkkaamaan hieno koira iloisena ja ylpeänä. Alla video tuosta toisesta startista.

 

Noissa kisoissa Eka osoitti olevansa kilpailuvalmis nuori koira, joten enköhän tammikuussakin ainakin jotkut kisat käy kokeilemassa. Jarrutreeniä ja oman ohjaamisen loputonta hiomista edessä. Pakko vielä mainita, että Kuntoremontissa tehty työ alkaa näkymään, mutta etenkin tuntumaan tuolla radoilla! Nyt sen huomasin ihan tosissaan. Juoksin startit aika pahassa yskässä, mutta jalat liikkui ja kroppa toimi silti ihmeen kivasti. Kohta ollaan vasta puolivälissä remonttia, odotan innolla toukokuun tuloksia! ;) Lisäksi kun Vivobarefoot -treenikenkäni on ehtinyt muotoutua jalkaani, nekin tuntuu uskomattoman mukavilta juostessa!

Tammikuussa meitä odottaakin myös Lihtojen koulutusviikonloppu! En millään malttaisi odottaa.

"The only person you should try to be better than, is the person you were yesterday."

We found love right where we are

Huuh mitä viikkoja taas takana! Nyt onneksi helpottaa ja joululoma (=treeniviikot) häämöttää.

6.-7.12. oli sitten tuo Koira 2014 ja viikonloppu oli kyllä todellinen sattumusten summa. Ainakin esitysten puolesta. Olin siis mukana kolmessa eri ohjelmanumerossa. Kerholapset esittivät temppunäytöksen, minä ja pari muuta nuorta, sekä pari ikinuorta järjestimme hömppäohjelmanumeron 'Erilaista agilityä' sekä lasten kanssa kilpailtiin Houkutusten Highwayllä luoksetulokilpailussa.

Pöllähtäneet, ilmeikkäät ja iloiset esiintyjät!

Onneksi oli ympärillä paljon auttavia käsiä, en muuten ehkä olisi niin kunnialla viikonlopusta selvinnyt. Milloin oli pyörän kumi tyhjänä, milloin unohtui jatkojohtoa ja muuta oheisvälinettä, milloin oli joku hukassa, ja tietty, kokoajan kiire! Lisäksi pari esiintyjien ikävää sairastumista päivien välisenä yönä sekoitti pakkaa varsin näppärästi. Esitykset sujui kuitenkin oikein mallikkaasti, eikä suurempia hämminkejä tai koirien karkailuja sattunut lastenkaan kanssa. Jossain ihmeen välissä Eka ehti käydä pyörähtämässä myös junior handler ryhmäkehässä hätävarakoirana. Huh!

Kaikki esitykset ohi, ja sen olen näköinenkin...

 

 

 

Vaikka esiintymisviikonloput ovat aina yhtä rankkoja, sen tietää jo etukäteen, ovat ne myös niin antoisia ja tunnerikkaita kokemuksia. Kuten viikonlopun jälkeen totesinkin, jäätävän hektinen viikonloppu mutta mitään en vaihtaisi pois!

En tiedä kuinka moni tietää sen tunteen, kun on vääntänyt pari kuukautta kahdeksanpäisen lapsikatraan ja koirien kanssa n. 15 minuutin esitystä kasaan, ja lopulta kaikki se työ huipentuu näihin pariin esitykseen. Se on sanoinkuvaamattoman kiitollinen tunne. Eräs lapsista tuli ensimmäisen esityksen jälkeen sanomaan minulle silmät loistaen että "Voi kun näitä esityksiä olisi enemmän, se oli sitten NIIN kivaa!" Voiko sen suurempaa kiitosta saada kaikesta siitä vaivannäöstä?

Eksu houkutusten highwayllä. Yllätyin kyllä täysin, että pojalla oli aikaa vain lelun vilkaisemiseen!

Mielenkiintoinen tilannekuva! Ylivoimaisesti lasten lempparikohtaus koko esityksessä :)

Skeittaajakolmikko :)

No, koska messarin jälkeen alkoikin sitten arki hiukan helpottaa toki sitten repäisin seuraavalla viikolla itselleni flunssan ja kuumeilin muutaman päivän peiton alla. Siksi myös edellisessä postauksessa selvittämäni tuotetestaus jäi hiukan tauolle. Toisaalta ihan mukavaa saada hetki levätä ihan oikeasti.

14.12. käytiin Ekan kanssa vähän epistelemässä. Meidän seuran hallilla järjestettiin marras-joulukuun aikana NoDo-cup, kolmen osakilpailun agilitycup. Ensimmäisissä kisoissa meillä oli hieman erimielisyyksiä asiasta, että hypätäänkö meillä pituusestettä vai ei. Silloin jäi yksi cuppipiste saamatta. Edellisissä osakilpailuissa Eka tykitti semmoiset tulokset että alta pois. Nopeita nollia, kaikilta kolmelta radalta. Viimeisellä kerralla jatkui suunnilleen sama tahti, ohjaajan tukkoisuus ja epävarmuus tajuissaan pysymisestä hiukan näkyi suorituksissa, mutta Eka paikkasi hyvin. Lopputulos oli Cupin kakkossija.

Hopee ei oo häpee :)

Sitten niistä testituotteista! Olen nyt pari kertaa ehtinyt testailla Activlab Recovery 2.0 juomaa rankemman treenin jälkeen, ja seuraavana päivänä en kyllä ole edes muistanut treenanneeni kovemmin! Kumma kyllä missään ei tunnu kipua tai kireyttä sängystä noustessa. Myös treenin jälkeinen lihastärinä ja tietynlainen velttouden tunne pysyi poissa. Oman ymmärrykseni mukaan tuo siis viittaa siihen, että juoma saa maitohapot poistumaan lihaksista tehokkaasti ja palautuminen lähtee hyvin käyntiin :) Aion aivan varmasti jatkaa tuon käyttämistä!

Myös Eka on syönyt tyytyväisenä omia jauhojaan, ihan niin samalla aaltopituudella emme koiruuden kanssa ole että se pystyisi mulle tuntemuksiaan kertomaan, mutta hyvin tuo tuntuu voivan eikä jumeja kyllä ole juurikaan esiintynyt. Itse uskon jauheen auttavan, sillä jokunen hetki taaksepäin Ekalla oli ikävä jumikierre lannerangan alueella, mistä ei meinattu päästä eroon. Toki tuotteiden pitempiaikasella käytöllä saadaan parempia ja selvempiä tuloksia, joten käyttö tulee kyllä jatkumaan.

Ja voi minkä menin tänään tekemään... Nyt taitaa käydä niin, että Eka menettää mölliytensä joulun jälkeen ja pikkupojasta tulee ekaluokkalainen. Hui!

Temppunäytöksen kuvat: Suvi Tyynismaa

Yhteinen testipäivä!

Tänään aloitettiin Ekan kanssa yhteistuumin palautumisjauheiden testaus: Sonarcilta saadut tuotteet käyttöön!

Itselleni sain Activlabin juomajauheen, Ekalle korkealaatuisen Vetfoodin BB & Recovery Balancen. Koska tänään tuli tehtyä vauhdikas agilitytreeni, sen jälkeen metsäreissu joka toimi Ekalle jäähdyttelynä minun juostessa mäkitreeniä ja tämän jälkeen vielä vatsalihastreeni, oli oivallinen tilaisuus aloittaa testaus.

Activlab Recovery 2.0 on tähän mennessä ensimmäinen palautusjuomajauhe, jota pystyn juomaan ilman, että saan siitä voimakasta allergiareaktiota. Olen allerginen useille kaloille, ja ilmeisesti myös muille mereneläville. Ihanaa kun ei tarvitse pelätä kurkun turpoamista ja hengenahdistusta treenistä palautuessa! Pidän sitä ihan kohtuullisena bonuksena ;) Tuote sisältää kaiken mitä keho palautuakseen vaatii.

Ratareeni mäkireeni vatsareeni!

Vetfood BB & Recovery Balance on Sonarcin Koira 2014 -tapahtumassa lanseeraama täysin sokeriton tuote, jota vastaavaa ei tällä hetkellä Suomesta löydy.

Makuarvio on molemmista varsin hyvä, itse yllätyin juoman mausta positiivisesti, ja Ekakin veti ongelmitta naamariin omansa :) Jatkamme tuotteiden käyttämistä nyt hetken aikaa, muihin tuloksiimme palaan sitten hieman myöhemmin.

Sinne uppoaa rasvaisen lampaanlihan saattelemana :)

Viime viikonloppu hurahti messukeskuksessa Koira 2014 -tapahtumassa esiintymisten muodossa. Siitä ja vähän muusta lisää kunhan löydän hieman aikaa kirjoittaa, luultavasti tämän viikon loppupuolella.