torstai 1. helmikuuta 2018

Kisakauden keskellä

Talven kisakausi on nyt parhaillaan vauhdissa. Syksyn jälkeen pohdin paljon sitä, että haluanko treenata Ykää vielä tälle kaudelle pitkiä hiihtomatkoja varten, kun sen luustostakaan ei ole vielä mitään tietoa ja kehityskin voi olla edelleen hiukan kesken. Vaan eipä tarvinnut lopulta ihan itse asiaa päättää, kun täällä etelässä ei kelit ole juurikaan vetotreenejä mahdollistaneet.

Kun joulukuun puolessa välissäkään ei oltu päästy vielä suksille yhtään, päätin että kierretään joitakin harrastesarjan kisoja kokemuksen vuoksi, mutta pisimmät matkat jätetään kyllä vielä väliin. 10 kilsaa olisi maksimi, mitä Ykää juoksuttaisin, mikäli saadaan sen kuntoa siihen malliin että matka olisi juostavissa. Päätavoite olisi kuitenkin päästä tekemään edes niitä lyhyen matkan startteja, sekä opettaa Ykälle pulkan vetäminen.

Jouluna päästiin ensimmäisen kerran suksille, ja uuden vuoden aikaan toisen kerran. Sen jälkeen ei taas lunta hetkeen ollutkaan. Tammikuun alussa kaveri kyseli mukaan kisaretkelle Uumajaan Ruotsin puolelle, missä harrastesarjan kisamatkana olisi 6,5km. Samaan aikaan Suomessa olisi ollut Imatralla kisat, mutta tulin lopputulokseen, että Ruotsin kisa olisi meille nyt parempi vaihtoehto. Imatran kisareitti on niin hurjan mäkinen, että ajattelin sen olevan vielä liian rankka Ykälle. En tietysti tiennyt siitä Ruotsin kisareitistä mitään, mutta ajattelin, ettei se ainakaan huonompi vaihtoehto olisi :D

Matkasimme Ykän kanssa junalla ensin Kemiin, mistä Tuomas poimi meidät kyytiin. Sieltä ajeltiin sitten loppuilta kohti kisapaikkaa. Seuraavana aamuna menimme hyvissä ajoin kisapaikalle, ja ehdimme nukkua autossa vielä pienet päikkäritkin. Reitin kierrettyä en ollut ihan varma onko se tosi hauska vai tosi vaikea reitti, kun toisaalta ei ollut juuri yhtään korkeuseroja, mutta mutkia riitti sitäkin enemmän.







Kun meidän vuoro alkoi lähestyä, aloin vähän jännittämään lähtöä. Tuomas lähti 11 minuuttia minun eteen, joten lähdöstä oli selvittävä ilman auttavia käsiä. Tietysti kisajärjestäjät tarjosivat kuitenkin apua, mutta yllätyksekseni pärjäsinkin hyvin. Ykä jähmettyi tapansa mukaan viivalle odottamaan lähtölupaa, ja minä sain rauhassa pukea sukset ja sauvat. Kun lähtölupa tuli, seuraavat 12 minuuttia oli silkkaa syöksylaskua mutkasta toiseen :D Ohitimme muutaman koirakon, ja selvisimme kaikista mutkista pystyssä. Ykä teki todella hyvin töitä loppuun saakka, ja olisi vielä ollut lähdössä toiselle kierrokselle. Olin tietysti todella iloinen Ykästä!



Kotiinpaluu tapahtui yöjunalla, missä matkustimme tyhjässä vaunussa ihan keskenämme. Konduktööri sanoi meidän aamulla junasta lähtiessä, että oli nauranut meille yöllä, kun nukuin kahdella penkillä poikittain, ja Ykä oli kiivennyt nukkumaan päälleni. Ei tarvetta peitolle, kun on seisoja :D

Video: Tuomas Notko

Seuraava kisa oli sitten Kontiolahdella SM-kisoissa, mihin oli päästävä jo pelkästään siksi, että näkee yhdistetyn kisat. Yhdistetyssä hiihdetään ensin yksi lenkki pulkan kanssa, ja sitten toiselle kierrokselle lähtiessä jätetään pulkka koiran ja hiihtäjän välistä pois, ja hiihdetään vielä toinen lenkki pelkällä narulla. Lisäksi kisassa on aina yhteislähtö, mikä tekee kisasta äärimmäisen mielenkiintoista katsottavaa!

Kisasimme jälleen harrastesarjassa 5km matkan molempina päivinä. Sarjassa oli mukavasti osallistujia, ja useampi joilla oli saksanseisoja. Ykän pentueestakin oli lisäksi veli Jönssi ja sunnuntaina myös sisko Kia. Tehtiin reissu yhdessä Tanjan kanssa, jolla on Ykän serkkukoira Bolt, ja matkalla tajuttiin että otetaan ensimmäistä kertaa mittaa toisistamme samassa sarjassa. Ei muuta kun viivalle!

Lauantaina meidän kisa meni ihan hyvin, ohitettiin kaksi koirakkoa joista toinen oli Ykälle tuttu Hanna. Sen ohituksen jälkeen Ykä meinasi, että maalissa ollaan, mutta kannustuksella se jatkoi laputtamista. Ylämäen päällä näimme jo seuraavan selän, mikä antoi Ykällekin taas vähän lisäintoa jatkaa juoksemista, vaikka vähän väsyttikin. Toinen ohitus ja loppumatka maaliin. Tanja oli lähtenyt meitä ennen, joten he olivat Boltin kanssa jo maalissa. Meidän ylittäessä maaliviivan, tulos päivittyi taululle heti ja meidän riemuksemme mentiin kärkeen! Tanjaa voitimme 9 sekuntia, mutta Tanja oli kaatunut vähän ennen maalia, joten seuraavalle päivälle jäi sama jännitys, että mitä jos kumpikaan ei kaadukaan :D Kun olin taluttelemassa Ykää kisan jälkeen, Hanna ohimennen hihkaisi, että meidän tulos jäi kärkeen loppujenkin tultua maaliin. Sepäs mahtava juttu! Kisojen jälkeen käytiin porukalla syömässä, ja olipa mukavaa nähdä muita pitkästä aikaa :)




Video: Aliina Mäkinen


Sunnuntaina keli oli paljon liukkaampi kuin lauantaina, joten ajattelin Tanjan ja Boltin olevan tänään vahvoilla, kun he ovat tehneet enemmän kovavauhtisia vetoja kuin me. Ensin kisattiin yhdistetyn kisat, missä oli kyllä tapahtumia juuri niinkuin osattiin odottaakin. Miesten kisan olin katsomassa ladun varressa varasauvojen kanssa, ja naisten kisassa olin lähettämässä Hannan koiran. näiden sarjojen jälkeen oli meidän kisa. Entinen asuntolanaapuri Jenna tuli myös katselemaan kisoja, ja autteli meidät lähtöön. Suksi luisti ja vauhti oli huima. Tuntui, että mäet päästiin huomattavasti paremmin ylös kuin eilen, mutta sitten tapahtui jotain. Oltiin juuri lähdössä pitkähköön nousuun, ja ajattelin vähän kiihdyttää vauhtia. Sitten, taidot loppuikin kesken ja suksi luiskahti jalan alta ja menin nurin :D Ykä pysähtyi kilttinä poikana odottamaan, että mimmi kampeaa pystyyn ja päästään jatkamaan matkaa. Ensimmäinen ajatus oli, että nyt muuten Tanja ja Bolt voitti. Ei muuta kun raivolla mäki ylös ja loppumatka pystyssä maaliin. Mentiin kakkoseksi Petrin ja Jönssin perään, jotka olivat parantaneet eilisestä huimasti. Tällä kertaa me olimme startanneet ensin, ja nyt odoteltiin Tanjaa saapuvaksi. Ensin tuli Niina Kian kanssa, jotka menivät meistä 7 tai 8 sekunnilla ohi. Sitten tuli Tanja. 2 sekuntia meidän perään! Ja lopputulos oli kolmas :)


Kisan jälkeen vielä tehtiin reenilenkit Niinan ja Teemun pennuille, ja sitten esiteltiin Ykälle aisat ja pulkka. Aluksi oli vähän jännää, mutta äkkiä tottui siihen, että on kiinni jossain ja pulkka seuraa kun liikkuu eteenpäin. Tämäkin siis varsin hyvä reissu :)

Tällä viikolla kisataan Hämeenlinnassa Ahveniston moottoriradalla, missä olen ilmoittanut Ykän sille pidemmälle, 10km matkalle. Kerta kaikkien lyhyempien matkojen jälkeen virtaa olisi ollut vielä jatkaa, ja nyt kun tiedetään ettei maasto ole kovin rankka, niin tämä tuntuu ihan hyvältä ajatukselta. Sunnuntaina ajellaan jälleen Tanjan kanssa sitten Vaajakoskelle hiihtämään harrastesarja.

Niin ne kilpailut vaan vie mennessään, kun ensin ei pitänyt juurikaan kisata muuta kuin parit startit, mutta niin vain alkaa muodotumaan kokonainen lyhyiden matkojen kisakausi. Vaikka hiihto tuskin tulee koskaan olemaan päälajini, niin kyllä se silti yksi hauskimmista lajeista on!

Sulanmaan kauden jälkeen Niina järjesti arvokisoissa olleille kasvateilleen lihashuollon, joka Ykälle tehtiin tällä viikolla. Kyllähän niitä jumeja löytyi, mutta hieroja Virpi Turunen Vikapalasta sai niitä uskomattoman hyvin auki. Koko koiran olemus vetreytyi kertaheitolla. Samoin Eka käsiteltiin samalla, joten nyt täällä makaa todella rentoa sakkia :) Pari lepopäivää ennen viikonlopun koitoksia tekee varmasti hyvää, joskin koirien mielestä olisi jo aika tehdä jotain. Alla video meidän vapaapäivän aivojumpasta :)


Opintomatka tokokokeeseen

Kävimme Ekan kanssa joulukuussa vihdoin ja viimein tokokokeessa. Eka on osannut alokasluokan liikkeet jo varmaan kolme vuotta sitten, mutta jotenkin en ole uskaltautunut sen kanssa kokeeseen asti. Nyt päätin, että on sopiva hetki kokeilla Ekan kanssa jotain uutta.

Hassua kyllä, olin juuri pari viikkoa sitten kotiutunut Puolan MM-kisareissusta, mutta tämä alokasluokan tokokoe jännitti moninkertaisesti enemmän kuin tuo arvokisa. Canicrossissa kaikki on tuttua ja tiedän miten toimin. Tokokoe jännitti hurjasti, vaikka tiesin että Eka osaa kyllä.
Paikan päällä ehdin katsella vähän avoimen luokan suorituksia ja tottumaan tähän tokoilun totisempaan ilmapiiriin. Nyt joku lukija ajattelee, että ei se mitään vakavaa ole! Ei kuoleman vakavaa, mutta kyllä siinä koetilanteessa silti erilainen tunnelma oli kuin esimerkiksi agilitykisoissa :D

Sitten asiaan. Paikkamakuu alkoi. Olimme rivin viimeinen koirakko, eli Ekan oli odotettava perusasennossa kaikkien muiden maahanmenojen ajan. Onneksi muilla oli kaikenmaailman erikoiskäskyjä, mistä tällainen keltanokka ei ollut kuullutkaan, saati käyttänyt koiralle. Ekalla ei siis ollut vaikeuksia pysyä istumassa, kun kukaan ei käyttänyt meidän käskyä "maahan" :D Minuutti tuntui pitkältä, Eka mielestäni piipitti koko ajan, mutta tuomari (Harri Laisi) ei vähentänyt siitä pisteitä. Pari muuta koiraa nousi ja Eka kesti senkin hyvin. Palautteena, että koira jäi makaamaan hiukan vinoon, ja siitä puolen pisteen rokotus.


Sitten odoteltiin toisen ryhmän paikkamakuu ja muutaman ensimmäisen koirakon suoritukset. Sitten tuli meidän vuoro. Jännitti ihan älyttömästi! Ilmeisesti se ensimmäisen liikkeen aikana näkyi ulospäinkin, kun liikkuri kysyi minulta ennen toista liikettä, että olenko ensimmäistä kertaa kokeessa :D Jokatapauksessa, ensimmäisen liikkeen jälkeen alkoi sujumaan ihan mainiosti. Eka tajusi että ollaan tekemässä jotain ja minä aloin luottamaan koiraani. Kunnolla en muista mitään tarkempaa, mutta ihan hyviä pisteitä saatiin ja pari kymppiäkin eikä nollattu kuin ensimmäinen liike :)



Lopputulos yllätti, kun saatiin 1-tulos! Olin todella huojentunut siitä, että koe oli ohi ja selvittiin siitä kunnialla. Ehkäpä uskallan Ekan kanssa vielä uudestaan kokeisiin, kun hän todisti olevansa noin pätevä pikku tokoilija :) Ja täytyyhän minun itse olla hiukan skarpimpi sitten kun Ykän kanssa tokoura urkenee, se kun tuskin on ihan noin leppoisa tapaus jos itse ei ole kartalla.




Opettavainen loikka epämukavuusalueelle, kyllähän kannatti!

Nyt Ekalla on tiedossa helmikuun alussa kastrointi, josta toivuttuaan palailemme toivottavasti taas myös agilityn kisakentille :)

Saga, lauman tuorein vahvistus

Elokuussa löysin itseni ajelemasta kotiin koiranpentu etupenkillä pienessä pentuboksissa. Palataanpas tuosta ajasta noin vuosi taaksepäin, k...

Suositut tekstit