Goodbye 2014, welcome 2015!

Kulunut vuosi on ollut monella tapaa erilainen. 2014 on ollut kasvamisen, saamisen, oppimisen, innostumisen, mutta myös menettämisen vuosi. Olen onnellinen, että olen voinut viettää koko vuoden Eka seuranani. Kun ihmisiä on vaihtunut ja poistunut arjestani, Eka on aina pysynyt. Se on maannut kainalossa silloin kun on mennyt huonommin, nuollut naamani ja ilahduttanut onnellisuudellaan kun on mennyt paremmin. Toivon, että tuleva vuosi tuo tullessaan muutamia muutoksia, uusia tuulia ja tuttavuuksia ja paaljon kehitystä harrastuksissa. Toivon, että ensi vuonna en ole yhtä paljon sairaana kuin tänä vuonna (nytkin...). Tein pienen katsauksen kuluneeseen vuoteeni.

"Älä pelkää muutosta. Älä kanna huolta siitä mikä on otettu pois. Etsi sitä mikä on tullut menneen tilalle." 

Tammi - Maaliskuu

Ekan aarre metsälenkillä :p

Kevääni vietin aika pitkälti työharjoitteluissa, suurin osa lähitunneista ammattikoulun osalta oli jo ohi. Tammikuussa ensimmäinen koitos oli Taitaja2014- aluekarsinnat Brusabyssä Turun lähellä. Se oli ammattikoululaisten ammattiosaamiskilpailu, johon opettajani oli valinnut minut ja toisen meidän luokkalaisen. Tehtävinä oli kissanhoito asiakaspalvelutilanteessa sekä asemalypsy. Karsinnoista neljä pääsi finaaliin, ja minä olin yksi niistä!

Pikkukaritsa <3

Loppukuun olin työharjoittelussa kummieni robottinavetassa. Mieleen jäi paljon opittuja asioita ja kauniita pakkassäitä maaseudun maisemissa. Asuin silloin viikot tilalla, joten ohjatut treenit Ekan kanssa jäivät aika suurelta osin väliin.

Helmikuussa jatkoin työssäoppimaan erääseen lampolaan. Sieltä päällimmäisenä mielessä karitsointiaika ja mooonien lampaiden karitsoinnit sekä niissä avustaminen. Uuden elämän sytnyminen on uskomattoman liikuttavaa kaikesta limaisuudestaan ja verisyydestään huolimatta! Pääsin tekemään lihojenhakureissun pitkin suomea pariin eri teurastamoon. Opin myös taitavaksi lammaskoppariksi eläintensiirtotilanteissa ;)

Vanhaa kalenteria selatessani löysin mielenkiintoisen kalenterimerkinnän: maanantai 17.2. "Eka oppi puomin!!" :D Se on ollut mainitsemisen arvoinen onnistuminen. Eka 1 vuotta ja 1 päivää vanhana, oppi puomin.

Maaliskuussa pääsin vielä viimeiseen harjoitteluun lemmikkieläinliikkeeseen. Siellä oli hienoa tajuta, että pystyy omalla tietotaidollaan jo auttamaan asiakkaita :)

Huhti - Toukokuu

Eka ekoissa vetokisoissa

Huhtikuun alussa oli sitten edessä lähtö Lahteen niihin Taitaja -kilpailun finaaleihin. Siellä oli neljä eri tehtävää eläintenhoitoon kuuluvilta eri osa-alueilta. Koska ensimmäisenä päivänä oli vain kilpailun avajaiset ja minulla ensimmäinen kilpailutehtävä seuraavan päivän iltalypsy, ja kilpailun sääntöihin kuului kielto poistua Lahdesta kilpailun aikana, puhun yhden kaverini ympäri tulemaan Lahteen, tuomaan Ekan ja vetokamat mukanaan ja lähtemään pitämään canicrosstreenit ajan kuluksi :D tyypillistä toimintaa. Hienot maisemat oli Messilän maastoissa juoksennella, vaikka vähän yllättäen eksyttiinkin.
Neljän päivän kilpailun jälkeen tulokset ratkesi, ja olin muistaakseni viides. Suomen 5. taitavin eläintenhoitajaopiskelija. En nyt ota kantaa siihen, oliko kilpailu täysin reilu kaikkia kohtaan, mutta ainakin itse pelasin puhtaat jauhot pussissa.

Innostuksen puuskassa testattiin mennä vähän kovempaa mitä jaloilla pääsee :)

"Innostuksen hulluus
on mielestäni parempaa kuin
viisauden välinpitämättömyys."

-Anatole France

Valmis eläintenhoitaja ja sen eläin <3

Huhtikuun lopulla osallistuttiin Ekan kanssa ensimmäisiin Canicross -kilpailuihin. Eka käyttäytyi hyvin ja siltä löytyi asennetta kuin isommaltakin vetokoiralta :D Ekan yrityksiä mennä kilpailun matkalla oleviin lampiin uimaan suurempia ongelmia ei ollut, ja nyt meillä oli suoritusaika jota lähteä parantamaan.

Toukokuu oli yksi hurja härdelli. Valmistumispäivä läheni, opinnäytetyön tekemistä ja viimeisiä kokeita. Tein opinnäytetyöni koiran lihashuollosta ja venyttelystä. Lisäksi aloin tekemään lomitustöitä lypsykarjatiloilla koulun ohessa. Vihdoin kuun lopulla valmistuin ammattiin ja vietin ihanat juhlat! <3
Yhdeltä kaveriltani sain valmistujaislahjaksi oman kesälampaan! Syksyn tullen se teurastettiin ja Eka sai pakastimen täydeltä herkkuja :)

Lampaidenhakureissulla Nauvossa

Yritin tehdä tuttavuutta lauttaa odotellessa :D

Marttii

Kesä - Elokuu

Eka pääsi mukaan melontareissulle Ivalojokeen!

Kesäkuu! Silloin oli ne kauan odotetut Saariselän yöttömän yön agilitykilpailut! Koska Eka oli vielä liian nuori ja koulutus muutenkin kesken, sain lainaan Ekan kasvattajalta toisen kooikkerin :) Oltiin pari kuukautta treenattu ja käyty epävirallisissa kisoissa testailemassa. Matkaan lähdettiin tuon samaisen aiemmin mainitsemani Canicross-kaverini Katrin kanssa. Aikataulu oli vähän tiukka Katrin pääsykokeista johtuen, mutta selvisimme matkasta n.klo 04.00 mennessä. Majoituimme rakkaan kummisetäni luona. Parikymmentä kilometriä ennen päämäärää alkoi hurja ukkosmyrsky, sen lisäksi porot ja kaverin kuumehorinat viimeiset 6 tuntia hämmensivät matkantekoa. Seuraavana päivänä klo 15.00 kisapaikalle ja kisaamaan! Koska Katrilla ei vielä seuraavanakaan päivänä ollu olo kovin mukava, juoksin molempien kisastartit. Seuraavana päivänä myös, kolmantena Katri juoksi omansa.
Pohjoisessa oli mukava tunnelma kilpailla, rentoa ja hyväntuulista eikä kellään kiire mihinkään. Ensivuonna suunta on sama, kokoonpano vielä hiukan auki.

Kesäkuussa käytin Ekan myös sen ensimmäisissä näyttelyissä, tuloksena ERI SA ja vara-serti. Ei huono isoksi haukutulle koikkerille :)

Eka ERInomaisesti näyttelemässä :)

Vesipedot ottamassa aurinkoa :)

Heinäkuu kului navetoissa töitä tehdessä, elokuussa kävimme Katrin kanssa vielä nauttimassa kesän auringosta vanhempieni mökillä järven rannalla. Koirat saivat uida niin paljon kuin sielu sieti, ja se oli muuten paljon!

Lomailijat

Elokuussa Eka täytti maagisen puolentoista vuoden iän, eli agilitysääntöjen mukaisen kilpailuiän. Koska siihen asti olin tuskaillut siitä, onko Eka medi vai maksi, käytin sen heti mitattavana kilpailupaikalla. Ja HUH! Tuomarin mukaan se oli ihan selvä medi. Loistavaa!

 Syys - Lokakuu
Syyskuusta muistan vain paljon pitkiä päiviä koulukirjojen ääressä sekä syksyn YO-kirjotukset. Tein viikonloppureissun Kuopion suuntaan, extempore kickbiken pienimuotoisiin sm-kisoihin kaverin pennunhakureissun ohessa.

SM-startti ja Eka lähtee matkaan huulet heiluen :D

"Hullu on se, joka ei yritä toteuttaa unelmiaan kykyjensä mukaan."

Lokakuu oli varsinainen canicross- ja treenikuukausi. Ensin Ohkolan vetokisat, Eka oli super ja voitettiin keväinen aikamme! Pari viikkoa myöhemmin osallistuimme myös Canicrossin SM-kisoihin Jämillä, ja oltiinkin nuorten luokassa SM4-koirakko! Osallistuimme myös hupinumerona canicross viestiin. Se oli hauskaa!
Kuntoremontti alkoi toden teolla, ja kävin fysioterapeutin lähtötasotesteissä, uskomattoman hyvin tuloksin :)
 

Onnellista :)

"Remontissa"

Marras - Joulukuu 
Marraskuu oli ja meni, parit epikset agilityä ja mätsäri, sekä paaljon stressiä joulukuun alussa olevien Koira2014 -tapahtuman esityksistä. Toiset agilityepikset muistan hyvin, Eka tykitti jokaiselta radalta nopeat nollat ja osallistuttiin ensimmäistä kertaa kisaavien luokkaan, vaikkei se vielä kisaava ollutkaan :)

Houkutusten Highway

"Saat sen kokoisia haasteita kun uskot pystyväsi hoitamaan."
 

Ainakaan ei jää ajasta kiinni :)

Joulukuu saapui ja Koira 2014 sen mukana. Hieno viikonloppu kerholaisten kanssa, siitä enemmän aiemmassa postauksessa. Vietimme mukavan joulun ja aattona käytiin myös testaamassa vetohiihtoa, huh miten rankkaa ihmiselle joka ei ole vuosin hiihtänyt :D Mutta Eka nautti täysin rinnoin! Ehdittiinpä vielä tämän vuoden puolella käydä korkkaamassa viralliset agilitykisatkin, ei mainittavin tuloksin mutta kokemusta rikkaampina ja valmiina uusiin koitoksiin!

"Säilyttäköön uusi vuosi sen mitä rakastat,
tuokoon tullessaan sen mitä kaipaat ja
vieköön mennessään sen mitä taakkana kannat."

Kisatili auki!

Osallistuttiinpa sitten sinne ekoihin virallisiin agilitykisoihin. Itse tein treeneistä tutut virheet kummallakin radalla, mutta onneksi Eka käyttäytyi mallikkaasti! Päällimmäiseksi tunteeksi jäi vain hurja hinku seuraaviin kisoihin.

Molemmat radat olivat aikamoisia juoksuratoja nopean koiran kanssa, mutta tälläkertaa se ei (ihme kyllä) koitunut meidän ongelmaksi. Ensimmäisellä radalla runttasin Ekan suoraan toiseen keppiväliin. Anteeks Eka, mun moka! Loppumatkasta tippui vielä yksi rimakin käännöksessä. Jokatapauksessa kiva rata ja vaikka itse en toiminut, niin Eka toimi erittäin hyvin. Pysyi lähdössä paikallaan kuin nakutettu vaikka aika kuumana kävikin, otti hyvin kontaktit ja irtosi suoralla pätkällä kivasti. Alla video ensimmäisestä radasta.

Toiselle radalle lähdin minejä katseltuani mielessä ajatus, että nyt tulee kiire. Radalla oli suora putki, joka vietti ohi seuraavasta hypystä. Rataantutustumisessa suurin ongelmani oli kuitenkin lähtö, joka lopulta se ongelmakohta olikin. Pitkään pohdin ja tuskailin miten saan Ekan kääntymään kolmannelle hypylle kahden hypyn kiihdytyssuoran jälkeen. Valitsin väärän tavan, enkä sitten saanutkaan. Jälkeenpäin oivalsin että tästä saattaa olla ollut puhetta tuolla treenien puolella, mutta kun kaikki pitää näköjään oppia kantapään kautta :D Kolmas este ja pam, hylly. Siinä sitten sillä aikaa kun Eka kävi hyppäämässä sen hyllyn päätin, että kerran kisat on muutenkin etuajassa ja olen tuosta startista maksanut, käyn juoksemasa loppuradan, pitämässä Ekan kanssa hauskaa ja kokeilemassa olisinko osannut ohjata radan. Ja näköjään olisin. Tietenkin sen jälkeen tuli se ärsytys omasta kämmistä. Kyllä ketutti kuin pientä oravaa, mutta ei muuta kuin palkkaamaan hieno koira iloisena ja ylpeänä. Alla video tuosta toisesta startista.

 

Noissa kisoissa Eka osoitti olevansa kilpailuvalmis nuori koira, joten enköhän tammikuussakin ainakin jotkut kisat käy kokeilemassa. Jarrutreeniä ja oman ohjaamisen loputonta hiomista edessä. Pakko vielä mainita, että Kuntoremontissa tehty työ alkaa näkymään, mutta etenkin tuntumaan tuolla radoilla! Nyt sen huomasin ihan tosissaan. Juoksin startit aika pahassa yskässä, mutta jalat liikkui ja kroppa toimi silti ihmeen kivasti. Kohta ollaan vasta puolivälissä remonttia, odotan innolla toukokuun tuloksia! ;) Lisäksi kun Vivobarefoot -treenikenkäni on ehtinyt muotoutua jalkaani, nekin tuntuu uskomattoman mukavilta juostessa!

Tammikuussa meitä odottaakin myös Lihtojen koulutusviikonloppu! En millään malttaisi odottaa.

"The only person you should try to be better than, is the person you were yesterday."

We found love right where we are

Huuh mitä viikkoja taas takana! Nyt onneksi helpottaa ja joululoma (=treeniviikot) häämöttää.

6.-7.12. oli sitten tuo Koira 2014 ja viikonloppu oli kyllä todellinen sattumusten summa. Ainakin esitysten puolesta. Olin siis mukana kolmessa eri ohjelmanumerossa. Kerholapset esittivät temppunäytöksen, minä ja pari muuta nuorta, sekä pari ikinuorta järjestimme hömppäohjelmanumeron 'Erilaista agilityä' sekä lasten kanssa kilpailtiin Houkutusten Highwayllä luoksetulokilpailussa.

Pöllähtäneet, ilmeikkäät ja iloiset esiintyjät!

Onneksi oli ympärillä paljon auttavia käsiä, en muuten ehkä olisi niin kunnialla viikonlopusta selvinnyt. Milloin oli pyörän kumi tyhjänä, milloin unohtui jatkojohtoa ja muuta oheisvälinettä, milloin oli joku hukassa, ja tietty, kokoajan kiire! Lisäksi pari esiintyjien ikävää sairastumista päivien välisenä yönä sekoitti pakkaa varsin näppärästi. Esitykset sujui kuitenkin oikein mallikkaasti, eikä suurempia hämminkejä tai koirien karkailuja sattunut lastenkaan kanssa. Jossain ihmeen välissä Eka ehti käydä pyörähtämässä myös junior handler ryhmäkehässä hätävarakoirana. Huh!

Kaikki esitykset ohi, ja sen olen näköinenkin...

 

 

 

Vaikka esiintymisviikonloput ovat aina yhtä rankkoja, sen tietää jo etukäteen, ovat ne myös niin antoisia ja tunnerikkaita kokemuksia. Kuten viikonlopun jälkeen totesinkin, jäätävän hektinen viikonloppu mutta mitään en vaihtaisi pois!

En tiedä kuinka moni tietää sen tunteen, kun on vääntänyt pari kuukautta kahdeksanpäisen lapsikatraan ja koirien kanssa n. 15 minuutin esitystä kasaan, ja lopulta kaikki se työ huipentuu näihin pariin esitykseen. Se on sanoinkuvaamattoman kiitollinen tunne. Eräs lapsista tuli ensimmäisen esityksen jälkeen sanomaan minulle silmät loistaen että "Voi kun näitä esityksiä olisi enemmän, se oli sitten NIIN kivaa!" Voiko sen suurempaa kiitosta saada kaikesta siitä vaivannäöstä?

Eksu houkutusten highwayllä. Yllätyin kyllä täysin, että pojalla oli aikaa vain lelun vilkaisemiseen!

Mielenkiintoinen tilannekuva! Ylivoimaisesti lasten lempparikohtaus koko esityksessä :)

Skeittaajakolmikko :)

No, koska messarin jälkeen alkoikin sitten arki hiukan helpottaa toki sitten repäisin seuraavalla viikolla itselleni flunssan ja kuumeilin muutaman päivän peiton alla. Siksi myös edellisessä postauksessa selvittämäni tuotetestaus jäi hiukan tauolle. Toisaalta ihan mukavaa saada hetki levätä ihan oikeasti.

14.12. käytiin Ekan kanssa vähän epistelemässä. Meidän seuran hallilla järjestettiin marras-joulukuun aikana NoDo-cup, kolmen osakilpailun agilitycup. Ensimmäisissä kisoissa meillä oli hieman erimielisyyksiä asiasta, että hypätäänkö meillä pituusestettä vai ei. Silloin jäi yksi cuppipiste saamatta. Edellisissä osakilpailuissa Eka tykitti semmoiset tulokset että alta pois. Nopeita nollia, kaikilta kolmelta radalta. Viimeisellä kerralla jatkui suunnilleen sama tahti, ohjaajan tukkoisuus ja epävarmuus tajuissaan pysymisestä hiukan näkyi suorituksissa, mutta Eka paikkasi hyvin. Lopputulos oli Cupin kakkossija.

Hopee ei oo häpee :)

Sitten niistä testituotteista! Olen nyt pari kertaa ehtinyt testailla Activlab Recovery 2.0 juomaa rankemman treenin jälkeen, ja seuraavana päivänä en kyllä ole edes muistanut treenanneeni kovemmin! Kumma kyllä missään ei tunnu kipua tai kireyttä sängystä noustessa. Myös treenin jälkeinen lihastärinä ja tietynlainen velttouden tunne pysyi poissa. Oman ymmärrykseni mukaan tuo siis viittaa siihen, että juoma saa maitohapot poistumaan lihaksista tehokkaasti ja palautuminen lähtee hyvin käyntiin :) Aion aivan varmasti jatkaa tuon käyttämistä!

Myös Eka on syönyt tyytyväisenä omia jauhojaan, ihan niin samalla aaltopituudella emme koiruuden kanssa ole että se pystyisi mulle tuntemuksiaan kertomaan, mutta hyvin tuo tuntuu voivan eikä jumeja kyllä ole juurikaan esiintynyt. Itse uskon jauheen auttavan, sillä jokunen hetki taaksepäin Ekalla oli ikävä jumikierre lannerangan alueella, mistä ei meinattu päästä eroon. Toki tuotteiden pitempiaikasella käytöllä saadaan parempia ja selvempiä tuloksia, joten käyttö tulee kyllä jatkumaan.

Ja voi minkä menin tänään tekemään... Nyt taitaa käydä niin, että Eka menettää mölliytensä joulun jälkeen ja pikkupojasta tulee ekaluokkalainen. Hui!

Temppunäytöksen kuvat: Suvi Tyynismaa

Yhteinen testipäivä!

Tänään aloitettiin Ekan kanssa yhteistuumin palautumisjauheiden testaus: Sonarcilta saadut tuotteet käyttöön!

Itselleni sain Activlabin juomajauheen, Ekalle korkealaatuisen Vetfoodin BB & Recovery Balancen. Koska tänään tuli tehtyä vauhdikas agilitytreeni, sen jälkeen metsäreissu joka toimi Ekalle jäähdyttelynä minun juostessa mäkitreeniä ja tämän jälkeen vielä vatsalihastreeni, oli oivallinen tilaisuus aloittaa testaus.

Activlab Recovery 2.0 on tähän mennessä ensimmäinen palautusjuomajauhe, jota pystyn juomaan ilman, että saan siitä voimakasta allergiareaktiota. Olen allerginen useille kaloille, ja ilmeisesti myös muille mereneläville. Ihanaa kun ei tarvitse pelätä kurkun turpoamista ja hengenahdistusta treenistä palautuessa! Pidän sitä ihan kohtuullisena bonuksena ;) Tuote sisältää kaiken mitä keho palautuakseen vaatii.

Ratareeni mäkireeni vatsareeni!

Vetfood BB & Recovery Balance on Sonarcin Koira 2014 -tapahtumassa lanseeraama täysin sokeriton tuote, jota vastaavaa ei tällä hetkellä Suomesta löydy.

Makuarvio on molemmista varsin hyvä, itse yllätyin juoman mausta positiivisesti, ja Ekakin veti ongelmitta naamariin omansa :) Jatkamme tuotteiden käyttämistä nyt hetken aikaa, muihin tuloksiimme palaan sitten hieman myöhemmin.

Sinne uppoaa rasvaisen lampaanlihan saattelemana :)

Viime viikonloppu hurahti messukeskuksessa Koira 2014 -tapahtumassa esiintymisten muodossa. Siitä ja vähän muusta lisää kunhan löydän hieman aikaa kirjoittaa, luultavasti tämän viikon loppupuolella.

The more I get, the more I want!

Muksa viikko tähän asti! Liikuntojen puolesta myös varsin monipuolinen :) Sain treeniseuraa kaverista, joka valmistautuu parhaillaan EM-tason kisoihin koirapyöräilyssä. Muutama viikko taaksepäin jouduin pitämään pari viikkoa lepoa penikoille, kipuilivat canicrossin SM-kisojen aikaan aika pahasti. Ihanaa kun nyt voi taas nostaa treenimäärää, ja ainakaan vielä ei tunnu pahalta!

Maanantain vietin agilityn ja lasten parissa hallilla. Pidän seurassamme (Nobody's Dog Sports ry) lasten tunteja muutaman muun nuoren kanssa, ja tällä hetkellä harjoittelemme temppunäytöstä messuksekukseen Koira2014-tapahtumaan :) Lapset on parhaita! Tiedän että lapset jakaa paljon mielipiteitä, mut musta ne on niin hauskoja :D Ne jaksaa innostua mitä pienemmistä asioista, ja mikä on söpömpi yhdistelmä kuin lapsi ja koira? <3

Tiistaina oli vuorossa omat agitreenit, ohjelmassa takaakierto. Oivalsin tunnin aikana, että olen saattanut jossain välissä jopa oppia jotain! ;) Agilityn suhteen syksy on ollut aika tekniikkapainotteinen, eikä haittaa yhtään. Ekalla kun tuota vauhtia tuntuu riittävän niin ei tee yhtään pahaa hioa kulmia ja käännöksiä tiukemmiksi. Alla video aikaisemmista treeneistä, aiheena takaaleikkaus.

Suolla... Tossa kohtaa vielä hymyilytti

Eilenpä olikin sitten vuorossa pyöräilyreissu Tanjan kanssa. Aikamoinen seikkailu! :) Lähdettiin jo hyvissä ajoin valosan aikaan, ajettiin autolla ensin lähemmäs maastoreittejä, klikkailtiin mittarit päälle ja lähdettiin polkemaan. Ensimmäiseksi haasteeksi taisi koitua molempien päättäväisyys... Katseltiin tienviittoja ja päätettiin, että Suolijärvelle me mennään. Taisi olla kartan reittien mukaan pisimmällä. No, kun hetken aikaa poljettua tuli Suolijärven kyltti vastaan ja edessä näkyi pieni polku keskelle kuusikkoa, ei ollu vaihtoehtoja. Sinne siis. Noh, ei ehkä 500 metriä ehditty polkea kun oltiin suolla! Mutta koska kyltti sinne näytti, sinne me mentiin. Kyllä joo, sukat kastu ja renkaat uppos, eikä polkemisesta ollut toivoakaan.

Eipä ihan jokapäivä tuu pyöräiltyä vesikasvien joukossa!

Kun suo vihdoin loppu ja päästiin takaisin "polulle", matka jatkui mukavasti. Tämän jälkeen ei kyllä paljoa muistikuvia ole... Sen muistan, että Tanjan sport trackerin mukaan vaihtarireitit oli tielle tai metsän kautta. Eihän me nyt mihinkään tielle! "Joojoo, vähän extremeä!" taisi Tanja tokasta... Seuraava muistikuva on ylämäestä missä multa tippu ketjut. Sen jälkeen päädyttiin risteykseen josta lähdettiin väärään suuntaan mistä jouduttiin vähän matkaa palaamaan. "Joo tää näyttää kivemmalta reitiltä!" saattoi kuulua mun suusta. Ja edessä oli: järvikaisloja! Mitä ihmettä...

Tässä välissä alkoi hämärtää, ja tajusin jättäneeni pyörän valon autoon. Jes! Eksyksissä ja kohta ei edes nähdä eteemme. Tässä välissä hämärtyy jälleen myös muistikuvat. Sitten kyllä löydettiin kuin löydettiinkin ihan oikealle reitille, missä oli taas niitä ihania tienviittoja. "Oota mä otan kuvan tosta, ihan siltä varalta et ajetaan täst viel uudestaan ohi ni tiedetään sit et on menty ristiin" heh :D sentään tiedostin ettei mulla ole suuntavaistoa! Tanjan kännykkä sitten näytti että toinen suunta on autolle, toinen on sinne Suolijärvelle. Ja mittari näytti että oltiin "poljettu" vasta 10 km. Ja koska oltiin lähdetty Suolijärvelle, sinnehän me sitten jatkettiin. "Täytyyhän sun saada treeniä. Sitäpaitsi sinne on näköjään vaan 3,3km!"

Mitattu maksiminopeus 40km/h :)

No eipä aikaakaan kun oltiin vahingossa poljettu jostain risteyksestä ohi ja löydettiin itsemme kyseisen järven väärältä puolelta. Ja matka jatkui, nyt sitä nimittäin vielä oli! Yritettiin mennä jotain "lyhintä" reittiä takaisin autolle, mutta jostain syystä hetken kuluttua pyörän renkaiden alla ei enää ollutkaan polkua! :D Koska nyt oli jo meilkein säkkipimeää, aloin polkemaan kännykkä kädessä taskulamppu päällä. Eipä sitten löydetty lyhyttä reittiä, välissä rämmittiin umpimetsässä, välissä taas kunnon reitillä, kun taas tiedettiin missä ollaan, tiedettiin myös sen samaisen suon olevan tulossa... Hirveesti ei olis huvittanut, mutta lähes ainut vaihtoehto: ei muuta kun uudestaan läpi. Ja nyt ne sukat vasta kastukin, kun ei edes nähnyt mihin astui :D Lopulta takas autolla ja riemun huudahdukset ja tuuletukset ei toivottavasti kuulunut ihan kauheen kauas. Matkaa taisi kertyä noin 27km. Ei ehkä älykkäin reissu, mutta sitäkin hauskempi! Illalla rentouttava jalkahieronta ja sauna olivat piste i:n päälle <3 Kannustan ehdottomasti muitakin tuttuja osallistumaan kaikenmaailman hierontakursseille, voin toimia muillekin koekaniinina!

Vihdoin takaisin autolla!

Jossain välissä kesken eilisen pyöräretken, sovittiin (en todella tiedä mikä sillon vaivas) että seuraavana päivänä olisi vuorossa porrastreenit. Se kun kuuluu mun kuntoremontin treeniohjelmaan.

Tänäänpä sitten Hyvinkään Sveitsin portailla! Lähtöä tehdessäni huomasin kenkieni olevan vielä märät... Mutta koska mentävä oli, valinnan varaa ei ollut: kengät piti puhaltaa kuivaksi. Hetken jo epäilin omaa toimintaani, mutta toimi!

Keinoja kaihtamatta! Treenaamaan on päästävä ;)

Pääsin lisäämään vähän portaiden määrää, vähän toistojen määrää sekä kilon painot jalkoihin. Jes! Vain kilot siksi, että muuta ei vielä ole. Hyvä treeni! Koska metsään asti oltiin raahauduttu, ehdotin mennä ulkoilureitin varteen tekemään vähän lihaskuntoa ulkosalilaitteille. Sinnepä suunnattiin seuraavaksi, vatsat tehtiin asiallisesti ja vähän selkiä, ja siihen se sitten loppui. Tanja löysi välineen, jota oli tarkoitus raahata maata pitkin (ehkä. ainakin me tehtiin niin:D). Sillä vähän vielä reisiä hapoille toisen raahatessa ja toisen ollessa kyydissä painona. Lisäksi sain vedettyä jo 3 leukaa! Se oli mulle kehitystä, viimeksi meni vain 2 ;)

Onko muuten vähän päheet nilkkapainot!

Porrastreenin jälkeen :)

Joo, mahtipontista... Takaisin asialinjalle. Kotiin päästyäni iski voimatreenikärpänen. Se oli hämmentävää, ikinä en ole perustanut voiman treenaamisesta ja siksipä sitä ei mulla juurikaan ole. Onneksi treeniohjelma pakotti sitä nyt tekemään :) Kokeilin sitten vielä tehdä toisen sarjan vatsoja pienellä painolla, sekä toisen sarjan selkiä vähän isommalla painolla. Sisko tuli jälleen apuun, tosin se taisi vaan nauttia katsellessaan isosiskoa kärsimässä :D Molemmat päivän painot isä kaivoi mulle vintiltä, kun en vielä ole parempia pystynyt ostamaan. Mutta kyllä noillakin alkuun pääsi kun vähän sovelsi :D

Voihan siskon vahingoniloinen virne :D

Parasta treenaamisessa on se, että saa itse haastaa itseään, ja siinä harvoin häviää ;) Ja se olo mikä tulee sen jälkeen kun on ollut pistämässä itsensä likoon ja selvinnyt. <3

• Usko itseesi enemmän kuin epäilet
• Tee enemmän kuin olet tekemättä
• Säästä enemmän kuin törsäät
• Välitä enemmän kuin olet välittänyt 

Maltti olis valttia...

Isänpäiväviikonloppu kului mukavissa tunnelmissa ja hyvässä seurassa. Paljon liikuntaa ja onnistumisia, tosin nyt tekeminen myös tosissaan tuntuu!

Huipulla!

Lauantaina ohjelman nimi oli Olympiastadion ja Kuntoremontin yhteistreenit. Kuntoremontista sen verran, että ilmoittauduin 9kk kestävään Citius Agilitus Fortius -projektiin mukaan, jonka aikana on tarkoitus parantaa agilityradalla tarvittavia ominaisuuksia: räjähtävää nopeutta, suunnanmuutoksia, kehonhallintaa sekä aivotyötä liikkeessä, huippukoutsien avustuksella. Remontti on nyt ollut noin kuukauden käynnissä, ja hyvältä tuntuu!

Keskittyneenä :D fyssarin sääntö nro1: älä kaadu!

Lauantain treenit pitivät sisällään "normaalia" (eli harjoitteluohjelman mukaista) porrastreeniä pidemmän eli kestävyyttä kehittävän porrastreenin mitä parhaimmissa puitteissa olympiastadionin katsomon portaissa. Tämän rupeaman jälkeen ei tahtonut tutinasta jaloissa ihan heti tulla loppua. Portaiden jälkeen oli vuorossa teknisiä harjoitteita, jäähdyttelyt, suihku sekä fysioterapeutin luento. Mukava päivä kaikin puolin! Yksi suurista ylpeyden aiheista, selvisin autolla paikanpäälle aiheuttamatta yhtään kolaria matkalla ;)

Tänään sitten pohkeissa tuntui siltä että eilen tuli tosiaan jotain tehtyä. No, klo 10 "erilaisiin agilitytreeneihin", siitä enemmän ehkäpä joulukuun puolella ;) Ihan ei kyllä päkiäjuoksu siinä treenissä irronnut :D Treenin jälkeen kaupan kautta kotiin ja leipomaan isänpäiväkakkua. En todellakaan tiedä, miten se taas jäi mun tehtäväks, kun ei noi leipomisen lahjat ole ihan mulle siunaantuneet. Vaivoin ja muutujien kautta sain kuin sainkin pätkisjuustokakun jääkaappiin hyytymään. Sen jälkeen sain ihanan pikkusiskon puhuttua ympäri seuraksi mäkihyppymäen portaille tekemään palauttelutreeniä! Matkaan lähdettiin siinä toivossa että sillä se kipu lähtee, millä on tullutkin. No eipä lähtenyt. Huolellisista jäähdyttelyistä huolimatta lopputuloksena Henna, joka kävelee kantapäiden varassa. Ehkäpä huomenna tuntuu paremmalta.

Onhan se asiallinen paita oltava! Takana teksti "Remontissa", edessä "Vauhtia ja voimaa"

Ensiviikolla suunnitelmana viettää maanantai-ilta NoDo-hallilla pitämässä lastentunteja sekä muutamaa muuta, tiistaina ohjelmassa oma valkku, keskiviikkona kaverin kanssa pyöräilylenkki Usmin metsiin sekä rentouttavaa jalkahierontaa (oujee!). Loppuviikko vielä avoin, katsotaan mitä se mahtaa tuoda tullessaan :)

Hyvää tulevaa viikkoa kaikille!

Kaikkien saavutusten paras puoli on ihmisen
voitto itsestään. Ne, jotka ovat tällaisen
kokeneet, eivät koskaan voi kokea tappiota.
-A.J. Cronin

Tervetuloa!

Olen Etelä-suomalainen koiraurheilijanuori, omistan 1,5-vuotiaan kooikerhondjen Ekan, jonka kanssa harrastan agilityä, hauskana ja kuntoa kohottavana kakkoslajina canicrossia erilaisine sovelluksineen, sekä tokoa, tosin hieman vapaamuotoisemmin. Lisäksi kulutan aikaani väsäämällä kaikenlaista outoa ja hauskaa (tällä hetkellä esimerkkinä agility yksipyöräisellä, koirien opettaminen skeittaamaan sekä vanhojen mäkihyppyportaiden juokseminen koira kainalossa). Agilityn saralla saatan asettaa tulevaisuudessa agilityvaliota korkeampia tavoitteita, mutta se sitten oikeasti vasta joskus tulevaisuudessa :)

Canicross-kisat Ohkolassa

Perustin blogin ensimmäisen sponsorini innoittamana. Sonarc Ky (linkki blogin oikeassa laidassa) ryhtyi sponsoroimaan harrastustani vuodelle 2015! Kirjoittelen luultavasti suurimmaksi osaksi treeneistäni ja kaikesta liikkumiseen liittyvästä. Toki joskus voi arki ottaa päähän niin, että juttua riittää muistakin aiheista :P

Kuva valmistujaisjuhlistani. Eläintenhoitaja ja sen eläin :)

Kirjottelun säännöllisyydestä en uskalla vielä luvata mitään, mutta toivon että ainakin viikoittain löydän edes jostain välistä aikaa kirjoittelulle. Yksi vahvuuksistani on jokaisen päivän täyttäminen kaikenlaisella älykkäällä ja vähän vähemmän älykkäällä ohjelmalla ;)

Tervetuloa seuraamaan!