Kun joulukuun puolessa välissäkään ei oltu päästy vielä suksille yhtään, päätin että kierretään joitakin harrastesarjan kisoja kokemuksen vuoksi, mutta pisimmät matkat jätetään kyllä vielä väliin. 10 kilsaa olisi maksimi, mitä Ykää juoksuttaisin, mikäli saadaan sen kuntoa siihen malliin että matka olisi juostavissa. Päätavoite olisi kuitenkin päästä tekemään edes niitä lyhyen matkan startteja, sekä opettaa Ykälle pulkan vetäminen.
Jouluna päästiin ensimmäisen kerran suksille, ja uuden vuoden aikaan toisen kerran. Sen jälkeen ei taas lunta hetkeen ollutkaan. Tammikuun alussa kaveri kyseli mukaan kisaretkelle Uumajaan Ruotsin puolelle, missä harrastesarjan kisamatkana olisi 6,5km. Samaan aikaan Suomessa olisi ollut Imatralla kisat, mutta tulin lopputulokseen, että Ruotsin kisa olisi meille nyt parempi vaihtoehto. Imatran kisareitti on niin hurjan mäkinen, että ajattelin sen olevan vielä liian rankka Ykälle. En tietysti tiennyt siitä Ruotsin kisareitistä mitään, mutta ajattelin, ettei se ainakaan huonompi vaihtoehto olisi :D
Matkasimme Ykän kanssa junalla ensin Kemiin, mistä Tuomas poimi meidät kyytiin. Sieltä ajeltiin sitten loppuilta kohti kisapaikkaa. Seuraavana aamuna menimme hyvissä ajoin kisapaikalle, ja ehdimme nukkua autossa vielä pienet päikkäritkin. Reitin kierrettyä en ollut ihan varma onko se tosi hauska vai tosi vaikea reitti, kun toisaalta ei ollut juuri yhtään korkeuseroja, mutta mutkia riitti sitäkin enemmän.
Kun meidän vuoro alkoi lähestyä, aloin vähän jännittämään lähtöä. Tuomas lähti 11 minuuttia minun eteen, joten lähdöstä oli selvittävä ilman auttavia käsiä. Tietysti kisajärjestäjät tarjosivat kuitenkin apua, mutta yllätyksekseni pärjäsinkin hyvin. Ykä jähmettyi tapansa mukaan viivalle odottamaan lähtölupaa, ja minä sain rauhassa pukea sukset ja sauvat. Kun lähtölupa tuli, seuraavat 12 minuuttia oli silkkaa syöksylaskua mutkasta toiseen :D Ohitimme muutaman koirakon, ja selvisimme kaikista mutkista pystyssä. Ykä teki todella hyvin töitä loppuun saakka, ja olisi vielä ollut lähdössä toiselle kierrokselle. Olin tietysti todella iloinen Ykästä!
Kotiinpaluu tapahtui yöjunalla, missä matkustimme tyhjässä vaunussa ihan keskenämme. Konduktööri sanoi meidän aamulla junasta lähtiessä, että oli nauranut meille yöllä, kun nukuin kahdella penkillä poikittain, ja Ykä oli kiivennyt nukkumaan päälleni. Ei tarvetta peitolle, kun on seisoja :D
Video: Tuomas Notko
Kisasimme jälleen harrastesarjassa 5km matkan molempina päivinä. Sarjassa oli mukavasti osallistujia, ja useampi joilla oli saksanseisoja. Ykän pentueestakin oli lisäksi veli Jönssi ja sunnuntaina myös sisko Kia. Tehtiin reissu yhdessä Tanjan kanssa, jolla on Ykän serkkukoira Bolt, ja matkalla tajuttiin että otetaan ensimmäistä kertaa mittaa toisistamme samassa sarjassa. Ei muuta kun viivalle!
Lauantaina meidän kisa meni ihan hyvin, ohitettiin kaksi koirakkoa joista toinen oli Ykälle tuttu Hanna. Sen ohituksen jälkeen Ykä meinasi, että maalissa ollaan, mutta kannustuksella se jatkoi laputtamista. Ylämäen päällä näimme jo seuraavan selän, mikä antoi Ykällekin taas vähän lisäintoa jatkaa juoksemista, vaikka vähän väsyttikin. Toinen ohitus ja loppumatka maaliin. Tanja oli lähtenyt meitä ennen, joten he olivat Boltin kanssa jo maalissa. Meidän ylittäessä maaliviivan, tulos päivittyi taululle heti ja meidän riemuksemme mentiin kärkeen! Tanjaa voitimme 9 sekuntia, mutta Tanja oli kaatunut vähän ennen maalia, joten seuraavalle päivälle jäi sama jännitys, että mitä jos kumpikaan ei kaadukaan :D Kun olin taluttelemassa Ykää kisan jälkeen, Hanna ohimennen hihkaisi, että meidän tulos jäi kärkeen loppujenkin tultua maaliin. Sepäs mahtava juttu! Kisojen jälkeen käytiin porukalla syömässä, ja olipa mukavaa nähdä muita pitkästä aikaa :)
Video: Aliina Mäkinen
Sunnuntaina keli oli paljon liukkaampi kuin lauantaina, joten ajattelin Tanjan ja Boltin olevan tänään vahvoilla, kun he ovat tehneet enemmän kovavauhtisia vetoja kuin me. Ensin kisattiin yhdistetyn kisat, missä oli kyllä tapahtumia juuri niinkuin osattiin odottaakin. Miesten kisan olin katsomassa ladun varressa varasauvojen kanssa, ja naisten kisassa olin lähettämässä Hannan koiran. näiden sarjojen jälkeen oli meidän kisa. Entinen asuntolanaapuri Jenna tuli myös katselemaan kisoja, ja autteli meidät lähtöön. Suksi luisti ja vauhti oli huima. Tuntui, että mäet päästiin huomattavasti paremmin ylös kuin eilen, mutta sitten tapahtui jotain. Oltiin juuri lähdössä pitkähköön nousuun, ja ajattelin vähän kiihdyttää vauhtia. Sitten, taidot loppuikin kesken ja suksi luiskahti jalan alta ja menin nurin :D Ykä pysähtyi kilttinä poikana odottamaan, että mimmi kampeaa pystyyn ja päästään jatkamaan matkaa. Ensimmäinen ajatus oli, että nyt muuten Tanja ja Bolt voitti. Ei muuta kun raivolla mäki ylös ja loppumatka pystyssä maaliin. Mentiin kakkoseksi Petrin ja Jönssin perään, jotka olivat parantaneet eilisestä huimasti. Tällä kertaa me olimme startanneet ensin, ja nyt odoteltiin Tanjaa saapuvaksi. Ensin tuli Niina Kian kanssa, jotka menivät meistä 7 tai 8 sekunnilla ohi. Sitten tuli Tanja. 2 sekuntia meidän perään! Ja lopputulos oli kolmas :)
Tällä viikolla kisataan Hämeenlinnassa Ahveniston moottoriradalla, missä olen ilmoittanut Ykän sille pidemmälle, 10km matkalle. Kerta kaikkien lyhyempien matkojen jälkeen virtaa olisi ollut vielä jatkaa, ja nyt kun tiedetään ettei maasto ole kovin rankka, niin tämä tuntuu ihan hyvältä ajatukselta. Sunnuntaina ajellaan jälleen Tanjan kanssa sitten Vaajakoskelle hiihtämään harrastesarja.
Niin ne kilpailut vaan vie mennessään, kun ensin ei pitänyt juurikaan kisata muuta kuin parit startit, mutta niin vain alkaa muodotumaan kokonainen lyhyiden matkojen kisakausi. Vaikka hiihto tuskin tulee koskaan olemaan päälajini, niin kyllä se silti yksi hauskimmista lajeista on!
Sulanmaan kauden jälkeen Niina järjesti arvokisoissa olleille kasvateilleen lihashuollon, joka Ykälle tehtiin tällä viikolla. Kyllähän niitä jumeja löytyi, mutta hieroja Virpi Turunen Vikapalasta sai niitä uskomattoman hyvin auki. Koko koiran olemus vetreytyi kertaheitolla. Samoin Eka käsiteltiin samalla, joten nyt täällä makaa todella rentoa sakkia :) Pari lepopäivää ennen viikonlopun koitoksia tekee varmasti hyvää, joskin koirien mielestä olisi jo aika tehdä jotain. Alla video meidän vapaapäivän aivojumpasta :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti