1. Millainen on elämäsi koira? Onko se joku nykyisistä, jo paremmille maastoille siirtynyt vai vasta haaveena?
Aktiivisena koiraharrastajana elämäni koira on varmasti johonkin lajiin hyvin soveltuva, jonka kanssa voimme treenata tavoitteellisesti, kehittyä ja nostaa rimaa aina pikkuhiljaa ylemmäs :) Se on koira, jonka kanssa eläminen on helppoa. Se on koira, jolta opin paljon, ja jonka kanssa välillämme on erityinen side. Sellainen meillä kyllä Ekan kanssa on. Tällä hetkellä vastaisin, että Eka on elämäni koira, mutta enhän vielä tunne koiria, joita tulen tulevaisuudessa omistamaan. Joka tapauksessa Eka on ja tulee aina olemaan erityinen, onhan se ensimmäinen oma koirani. Lisäksi se on ollut ja tulee olemaan elämässäni ehkä kaikista muutosrikkaimman ajan: Ekan tullessa taloon olin vielä 17-vuotias, se tulee luultavasti olemaan elämässäni jos saan lapsia, ja se viettää eläkepäiviään mahdollisesti vielä minun ollessa yli kolmekymppinen.
2. Mitkä ovat top 3 koiralajiasi? Lajeja joita jo harrastat tai haluaisit ehdottomasti kokeilla!
Tällä hetkellä agility on selvä ykkönen, valjakkolajit vahva kakkonen. Kolmas on laji, jota en ole päässyt harrastuksena kokeilemaan, ainoastaan töissä ihan työtarkoituksessa: paimennus. Harrastelen "hyvän päivän lajina" tokoa, myös viestin alkeita ollaan iloksemme Ekan kanssa kokeiltu ja frisbeejuttuja treenailin innostuksen puuskassa, mutta paimennustouhua haluaisin ehdottomasti päästä treenaamaan. Paimennuksessa(kin) korostuva ihmisen ja koiran välinen yhteys on jotain niin kiehtovaa :)
3. Koirat ovat ihania, mutta tekevät välillä meidät omistajat hulluiksi tempuillaan. Paljasta oman kamusi isoimmat tyhmyydet ja tuhot.
Itseasiassa, suurin asia mitä Eka on tuhonnut, on vanha räsymatto. Ei kenkiä, ei sohvia, ei pöydänjalkoja tai sähköjohtoja. Sähköjohdoista on kyllä lyhyt historia: kämppiksen jouluvalot :D Seuraavana päivänä huomasin, että tietokoneeni virtajohtoa oli järsitty, mutta vain sen verran että eristeessä oli reikiä. Kenties johdosta on purkautunut pieni tälli toisen nenuun, kun ei ole tuon jälkeen enää kiinnostanut... :D
Tyhmyyksiä sen sijaan kyllä riittää! Viimeksi tänään, kun tuo iski hampaansa laukustani kaivamansa proteiinipirtelön kylkeen ja siitähän tuli hieno suklainen sotku pitkin huonetta <3
Muita vallan miellyttäviä tapoja on limu-, vesi-, mehu-, ja juomapullojen kantelu ja HEITTELY pitkin asuntoa. Hyvin kolisee ja parhaillaan lorisee. Tästä syytän ainoastaan itseäni, mitäs tein limupullosta älylelun ja täytin sen nappuloilla. Tyyppi oppi hyvin nopsaan että viskomalla pulloa seinille, nappulat lentää parhaiten ulos. Nappuloita tuli pulloista noin kahdesti, nykyään tyhjät pullot ovat ihan yhtä kivoja.
Yksi tapa, josta en ole vielä onnistunut käräyttämään Ekaa, on hikisten treenivaatteiden lussutus. Lähes aina, kun tulen treenaamasta ja erehdyn jättämään esim treenipaitani kannellisen pyykkikorin sijaan lattialle tai sängylle (eli siis aika usein...), suihkusta tullessani paidan kainalot on lussutettu läpimäriksi... Jee!
Siinä ensimmäiset jotka tuli mieleen. Mutta on se oikeesti ihan kiva koira :D
4. Mieluisin karvanlaatu koiralle (pitkä, lyhyt, karkea, pehmeä yms.) Perustele toki :)
Nyt on paha... Karvanlaatu ei ole ollut minulle kovin tärkeä asia koiran hankinnassa, enemmänkin koiran käyttötarkoitus. Jos kuitenkin mietitään ainoastaan karvanlaatuja ilman muita rotuominaisuuksia, pidän karvanlaaduista, joiden hoito ei vaadi työtä :) Eli takkuuntumaton ja likaa hylkivät on tosi jees! Silmää miellyttää karkea karva sekä keskipitkä, kuten Ekan turkki.
5. Mikä olisi juuri sinulle ihanteellinen määrä koiria? (unohda kaikki maksut, tilojen riittävyydet yms.)
Tästä minulla on selvä visio! Nimenomaan miettimättä tosielämän rajoituksia :D No, Eka, sen lisäksi australiankelpie jolla voisin opetella paimennuksen saloja sekä agiliitää, sekä kaksi saksanseisojaa: isompi ja pienempi. Isommalla voisin pyöräillä tai kikkaroida, pienemmällä juosta :) Hyvin toimisi, jos ei olisi muuta elämää kuin harrastaminen :D Sääli että on.
6. Nukkuuko koirasi lattialla, omassa pedissä vai sinun pedissä?
Illalla kun itse menen nukkumaan, Eka tulee kainaloon kun pyydän. Siinä se makaa aina hetken. Sitten se hyppää lattialle, käy juomassa ja jää nukkumaan joko lattialle tai lampaantaljan päälle.
7. Jos rodusta löytyy näyttely ja käyttölinjat, kumman valitsisit?
Käyttölinjan. Näyttelyt ovat koirajutuista ehkä kaikkein vähiten mun juttu. Miettikää nyt, viime joulukuussa kun Eka oli menossa kehään maailmanvoittajaan, kyselin pukeutumisvinkkejä yhdeltä meidän seuran mieheltä! Suoriuduin kuitenkin kehästä, ja onneksi päästiin sen jälkeen lasten ja nuorten näytökseen skeittaamaan ja temppuilemaan, huh :D Tai no en minä skeitata osaa, mutta Eka.
8. Onko sinulla joitain sääolosuhteisiin liittyviä rajoitteita treeneihin lähtiessä?
Toistaiseksi ainakaan ei ole ollut. Tottakai talvisin on mukavampaa treenata valoisan aikaan, mutta tuohan otsalamppukin touhuun oman mausteensa :) Helle rajoittaa sen verran, että treenit joutuu hoitaa joko ilman koiraa tai koiran kanssa viileässä agilityhallissa. Vesisateiden suhteen en ole ehkä nirsoimmasta päästä, mutta olen oppinut arvostamaan terveyttä sen verran, että jos kastuminen on mahdollista välttää, sen teen :) Ehkä sitä kutsutaan myös maalaisjärjeksi.
 |
| Käytiin sutimassa maastopyörällä loskasäällä, kyllä riemua riitti! :D |
9. Onko koirallasi suosikkilelua? Mikä se on?
PULLOT. Saattoi käydä ilmi jo tuolla ylempänä. Ekalla ei kyllä ole vielä lelua ollut joka ei olisi kelvannut. Pehmolelut on kivoja, vinkulelut on kivoja, vetolelut on kivoja, pallot vasta onkin kivoja, kaikki mikä leluksi kelpaa, on kivoja.
10. Kuinka kauas olet valmis kulkemaan harrastuksesi (treeneihin/kisoihin) perässä? (~km)
Tällä hetkellä kuljen viikottain agilityvalmennukseen 70km / suunta. Syksyllä ajelin muutamaan otteeseen treenaamaan Kouvolaan, n. 130km / suunta. Tuo vielä menee, mutta saa kyllä olla erikoinen treenipaikka jos säännöllisesti lähtisin vielä pidemmälle. Kisoihin kyllä tulee varmasti kuljettua pidemmällekkin. Vuosi sitten kesällä kävin Ivalossa, reilun 1000km päässä agilitykisoissa :) Matkaan sisältyi viikon loma sukulaisen luona, ettei kolmen päivän takia tarvinnut Suomen läpi ajaa. Jos rahkeet jonain päivänä riittää, lähden ehdottomasti ulkomaillekin kilpailemaan :)
11. Koira on ihmisen paras ystävä! Miksi näin on?
Koira on ehkä ainut eläinlaji, jolla on luonnollinen taipumus kommunikoida ihmisen kanssa. Vaikeaa tuota on perustella, niin se vain tuntuu olevan. Kysymyksestä tuli mieleen koiran "10 käskyä omistajalleen". Eihän mistään muusta eläimestä voisi edes kirjoittaa mitään niin liikuttavaa! Aina kun luen sen, viimeistään kohdassa neljä
silmäkulmani kostuu auttamattomasti.
silmäkulmani kostuu auttamattomasti.
KOIRAN 10 KÄSKYÄ IHMISELLE
| 1 |
| Elämäni kestää ehkä kymmenen tai kaksitoista vuotta, jokainen ero sinusta merkitsee minulle kärsimystä, ajattele tätä ennen kuin hankit minut. |
| 2 |
| Anna minulle aikaa käsittää mitä vaadit minulta. |
| 3 |
| Isäntäni/Emäntäni, älä anna minun pettyä, istuta luottamusta, siitä elän. |
| 4 |
| Jos et ole minuun tyytyväinen älä ole kauan minulle vihainen, älä sulje minua rangaistukseksi sisään sillä sinulla on työsi, huvisi, ystäväsi; mutta minulla on vain sinut. |
| 5 |
| Puhu joskus kanssani. Vaikka en täysin ymmärrä sanojesi merkitystä, niin ymmärrän joka solullani äänesi sävyn joka puoleeni kääntyy. |
| 6 |
| Tiedät isäntäni/emäntäni, miten minua kohtaan käyttäydyt sitä en unohda koskaan. |
| 7 |
| Pyydän, harkitse ennen kuin lyöt minua sillä leukani voisivat satuttaa sinua ja murskata kätesi pienet luut, mutta en koskaan halua käyttää niitä tähän... |
| 8 |
| Ennen kuin haukut minut työssäni haluttomaksi, vastahakoiseksi tai laiskaksi, ajattele: ehkä sopimaton ruoka kiusaa minua, ehkä olin pakotettu olemaan liian kauan auringossa tai kuumassa autossa tai saattaahan minulla olla - murtunut sydän!!! |
| 9 |
| Isäntäni/emäntäni huolehdi minusta kun tulen vanhaksi. Myös sinä tulet olemaan joskus vanha. |
| 10 |
Rakas isäntäni/emäntäni. Kulje jokainen vaikea matka kanssani! Älä koskaan sano: "En voi NÄHDÄ sellaista" tai "sen on tapahduttava poissa ollessani". Sillä minulle kaikki on helpompaa sinun kanssasi:
- MYÖS VIIMEINEN MATKANI. KIITOS. |
- Mikä on lempiruokasi?
Luulenpa, että se on edelleen sama kuin naperona: äidin tekemä makaronilaatikko.
- Missä kaupungissa haluaisit asua? (ei saa olla nykyinen kotikaupunkisi)
Opiskeluajan kaupunkeina jostain syystä kiinnostaa Jyväskylä ja Oulu. Opiskelujen jälkeen voisin kuvitella asuvani jossain vähän pienemmässä kaupungissa :)
- Jos saisit supervoiman, mikä se olisi?
Olisi ihanaa, jos voisin elää nukkumatta :D Vuorokauteen tulisi heti monta tuntia lisää aikaa tehdä kaikkea mitä haluaa!
- Montako lemmikkiä olet omistanut tähän mennessä?
2 gerbiiliä, 1 hamsterin, vanhempien koira Ransu ja Eka. Kaloja ja kotiloita en laske :D Toissakesänä sain valmistujaislahjaksi kesälampaan, jonka ristin Martiksi. Martti oli hauska pässi, nykyään se pällistelee taulun kuvassa seinälläni. Asuntolassa oli "hoidossa" ehkä puolisen vuotta kaksi marsua.
- Mikä on lemmikkisi tai lemmikkien lempiruoka?
Jaa-a! Ransulle kelpaa nykyään lähes kaikki, mutta raa'at lihat saa silläkin pakan ihan sekaisin :D Ekalle parhaiten uppoaa kanankaulat ja siivet :)
- Mitä sinä syöt, kun herkuttelet viikonloppuisin?
Syön juuri sitä mitä huvittaa! Joskus tekee mieli sipsejä, joskus lakua, joskus suklaata. Nykyään en kyllä enää älyttömän herkuttele, ainakaan viikonloppuisin. Ne tuntuvat olevan niin täynnä ohjelmaa, ettei tule edes mieleen pitää herkutteluiltoja. Sokeriin jään kyllä todella herkästi koukkuun, etenkin jos teen pitkiä työputkia, niin tuntuu että kokoajan tekisi mieli napsia jotain makeaa. Parempi vain pysyä erossa! :D
Siinä missä herkkujen mättäminen on vähentynyt, ovat muut syöpöttelykohtaukset lisääntyneet. Nykyään saan välillä iltaisin ihan ihmeellisen mättämiskohtauksen, jolloin paahdan leipää ja syön jugurttia ja paistan kananmunaa ja keitän pastaa ja ja ja ja... sitten tulee ähky ja menen tyytyväisenä nukkumaan :D Ehkä se johtuu kasvaneesta energiankulutuksesta, mutta koska olen muutnekin kooltani aika pieni, en ole ajatellut ahmimista pahana asiana :D
- Kuinka monesti olet satuttanut itsesi ollessasi lemmikkiesi kanssa?
Hauskaa että kysyit! Aika monesti :) En kuitenkaan ikinä kovin pahasti (koputin puuta), vielä ei ole esimerkiksi luita murtunut. Tekevälle sattuu, mutta ei pieniä kolhuja pidä pelätä. Aiemmin syksyllä lensin kikkarilla vetotreeneissä ja polvi otti vähän osumaa, mutta ne ruhjeet alkavat olla jo ihan siistin näköiset. Joskus aukesi silmäkulma kun koira vähän moikkasi treeneissä, välillä on käsissä vekkejä jos koira osuu palkasta ohi ja pureekin käteen, ja sellaista pientä tapahtuu koko ajan, mutta kai ne kuuluu lajien luonteeseen :) En kyllä muista onko vielä sattunut mitään kovin suurta, ei ehkä. Olkoon se minun onneni vielä mahdollisimman pitkään :D
- Rantaloma vai kaupunkiloma, lemmikkien kanssa vaiko ilman?
Jos ihan lomalle lähdetään, niin rantaloma, ehkä ilman lemmikkejä, ne ei helteistä nauttisi kuitenkaan.
- Minkä värisiä sinun lemmikkisi ovat?
Perheen havannankoira Ransu valkoinen-beige, Eka kuten kaikki kooikkerit, valkoinen punaisin merkein :)
- Lempikuukautesi?
Apua! Tähän en ehkä osaa vastata, kun jokaisessa kuukaudessa on omat ilonsa. Onnellista on, että kuukaudet vaihtelevat niin aina voi innostua uusista vuodenaikaan kuuluvista jutuista vuorollaan. Sain itseni juuri kuulostamaan siltä, että olen aina kaikesta ensimmäisenä innostunut :D ei se kyllä ehkä kovin kaukana totuudesta ole.
- Mikä eläinlaji ja rotu on mielestäsi ylitse muiden?
Lajeista luonnollisesti koira, mutta rotu riippuu ihan siitä mitä ominaisuutta vertaillaan. Hankalaa on laittaa rotuja samalle viivalle, kun niitä on jalostettu niin eri tarkoituksiin ettei niitä pysty oikein verrata keskenään rotuina. Lisäksi samaa rotua edustavat yksilöt ovat hyvin erilaisia keskenään. Toki agilityssä kärkirotuja ovat bordercollie ja pienemmissä luokissa sheltit jne, valjakkolajeissa saksanseisojat. En silti osaa sanoa onko joku rotu mielestäni yleisesti ylitse muiden.
Sitten kun on niitä ihmisiä joiden mielestä yksi rotu on se ainut "oikea". Itse en kuuluu kyseiseen porukkaan, pikemminkin näen asian niin, että jokaisesta uudesta rodusta voi löytää jotain uutta ja rotukirjo laajentaa näkökulmia asioihin. Kun harrastaa aina samanrotuisilla koirilla, alkaa helposti omat käsitykset muodostumaan hieman yksipuoleisiksi. Onneksi esimerkiksi agilityn saralla Suomessa on vielä ihanan suuri rotukirjo niin kilpailuissa kuin harrastelijoiden joukossa :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti