Ensimmäinen rata oli tuhoontuomittu luultavasti siinä vaiheessa kun annoin ekalle lähtöluvan. Kolme suoraa hyppyä ja putki, jonka väärä pää näkyy kaikkien hyppyjen yli. Henna myöhässä ja pam, hylly. Nyt taitaa olla korkea aika oikeasti opettaa tuo koira jarruttamaan niistoon niin, että uskallan käyttää sitä radalla... Keppivirhe hämmästytti, olihan sinne ihan suora linja putkelta. Joko liikaa vauhtia tai oma ohjausvirhe.
Hyppyradalla saatiin ainakin kaahata! Harmi että sekin piti itse mennä sössimään kolmannella esteellä, liian kova tuuppaus ja Eka väisti. Onneksi edes Eka on taitava :D Loppurata suhteellisen mallikkaasti, huomaa, ei keppivirhettä!!
Kolmas rata vaikutti kivalta jo rataantutustumisessa. Ja olihan se kivaa, ja kovaahan me mentiin! Kepeille asti... Ja taas! Eka tokassa keppivälissä, mitä taas tapahtu?! Puomilta vielä näppärä lipsahdus kontaktilta, johtui siitä että kutsuin sen A:lta liian hätäisesti pois eikä Eka ehtinyt pysähtyä kunnolla.
Toistuvista virheistä kimpaantuneena päätin mennä heti tänään vähän korjaamaan noita pikkujuttuja ratojen varsilta. Eli kepit ja kontaktit. Ja arvatkaa miten meni? Eka mokas molemmat kerran, sen jälkeen ei mitään ongelmaa. Yritin erilaisia kulmia, ohjata eritavoin ja eri etäisyyksiltä, kaikki toimi.
Viikon päästä menen kokeilemaan seuraavat kolme starttia, siihen asti hinkataan noita pieleen menneitä asioita niin, että tehtäisiin ensiviikolla edes jotain uusia virheitä!
Pienenä lisäyksenä ketutuksen täyteiseen postaukseen, vaikka itse mokailen millon missäkin ja vähän jokapaikassa, Ekan kanssa on silti niin kovin kiva käydä starttailemassa <3 Ehkä ne palaset vielä joku päivä alkaa loksahtelemaan paikalleen :)
Yksinkertaiset ongelmat vaativat yksinkertaisia ratkaisuja.
Monimutkaiset ongelmat vaativat yksinkertaisia ratkaisuja.
-W. Leitzen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti