Henna ja koirat - Agilityä ja Valjakkourheilua: Ykä 1v

Kesäkuussa Ykä täytti yhden vuoden. Nyt myös Ykän saapumisesta on vuosi. Sanotaan, että ensimmäinen vuosi koiranpennun kasvatuksessa on raskain. Todella toivon, että tämä on totta. Muistellaanpas vähän kulunutta vuotta.

Pian Ykän tulon jälkeen muutimme kerrostaloon. Täälläpä sisäsiistiksi opetteleminen on ollut vähän erilaista, kuin esim Ekan pentuaikana maatalouskoulun asuntolassa eläessä. Nyt ulos vasta pitikin kiirehtiä, jotta ehdittiin oikeasti ulos saakka. Lisäksi yöpissatukset piti tehdä hiljaa naapureita häiritsemättä. Yksin jäämisen opetteluun päätin panostaa, sillä ajoitin kesälomani pennun saapumisen mukaan, ja minulla oli mahdollisuus päättää, kuinka pitkiä aikoja olin poissa kotoa. Aloitimme minuutista, ja aluksi pidensin aikaa vain minuutti kerrallaan. Päätin, että niin kauan kun se osaa käyttäytyä, jätän sen mieluummin vapaaksi asuntoon, kuin häkkiin. No, tänäpäivänä hän viettää yksinolonsa siellä häkissä.. :D

Pentuaikana pyrittiin käymään paljon erilaissa paikoissa. Treenihallilla Ekan treenien yhteydessä, työpaikallani navetassa, rautatieasemallakin käytiin ruokailemassa. Jalkapallokentän reunalla katseltiin junnujen pelejä, autoiltiin, tehtiin metsäretkiä. Tänäpäivänä voin kiittää itseäni vaivannäöstä silloin, kun nyt olisi jo todella hankalaa viedä täysikasvuista rohjaketta paikkaan, johon häntä itseään pelottaa mennä :D

Neljän kuukauden iässä Ykällä murtui varvas, mikä johti reilun kahden kuukauden lepoon ja jalan paketointiin. Tuo oli kyllä raskasta aikaa sekä koiralle että omistajalle. Onneksi kaikista kauhuskenaarioista ja amputaatiokeskusteluista huolimatta selvisimme levolla ja kolmella röntgenkäynnillä. Viimeisen lepoviikon Ykä vietti hoidossa ystäväni Katrin luona, kun itse olin Englannissa kisareissussa. Voi sitä onnen määrää kun pääsimme koko syksyn levon jälkeen ensimmäistä kertaa juoksemaan vapaana! En ehkä ikinä unohda sitä päivää. Vaiheittaisen rasituksen lisäilyn jälkeen oltiin taas takaisin lenkkipoluilla, niin kävellen kuin pyöräillenkin.

Pentuaikana opeteltiin tuhottoman paljon valmistavia taitoja niin valjakkourheilua, agilityä, kuin tokoakin varten - ja vähän turhia hassuttelujuttujakin. Kävimme myös nosework -kurssin, ja Ykä oppi taitavaksi haistelijaksi. Tietysti kaiken touhun lisäksi myös löhöillään ja lässytellään sohvanpohjalla iltaisin :)

Kuvat yllä: Pipsa Louhio

Tuttavien lasten kanssa Ykä on myös saanut touhuta, ja aika kivasti leikeissä on käyttäytynytkin. Muun muassa lääkärin tarkastukseen ja teekutsuille hän on päässyt osallistumaan :)

Ykä ja sisko Kia <3

Kuva: Kaisa Jalava

Kolttosten ja kohelluksen lisäksi Ykä on ollut kyllä hullun hauska kaveri, yhdenlainen hassutteleva riemuidiootti siinä missä omistajansakin, ja joka päivä tykkään siitä enemmän ja enemmän. Nykyään jo ihan tuntuu siltä, että elämä sen kanssa alkaa kokonaisuudessaan helpottumaan, ja nyt päästään jo nauttimaan vetotreenaamisestakin. Kaikessa mitä ollaan treenattu, Ykä on näyttänyt erinomaista toimintakykyä sekä työintoa. Jännää nähdä, mitä tapahtuu kun päästään tekemään pidempiä vetotreenejä ja selviää millainen sen vetopää todella on.