Ensimmäinen rata vaikutti lupaavalta, ja olikin sitä. Siihen asti kunnes mokasin ehkä yksinkertaisimman kohdan koko radasta. Persjätön kohdalla koira selän taakse ja hypystä ohi. Olisi tehnyt mieli käydä lyömässä pää seinään, mutta päätin vain jatkaa radan loppuun. Positiivista oli, että kepeillä ei ollut mitään ongelmaa!
Toinen rata tuli ja meni jotenkin huomaamatta. Alussa Eka meinasi lähteä ilman lupaa radalle! Se oli onneksi oma moka, tyhmä mutsi meni antamaan kaksi paikkakäskyä... Eka mussukka kuitenkin jäi vielä odottamaan kun älähdin. Huh! Ja mikä oli tulos? NO MEIDÄN ENSIMMÄINEN LUVA-NOLLA!
Kolmannelle radalle lähtö tuntui kovin sekavalta tilanteelta, kuitenkin heti kun istutin Ekan lähtöön, mielen valtasi kummallinen varmuuden tunne. Se näkyikin sitten tuloksessa, TOINEN LUVA-NOLLA. Ihanaa että saatiin puhkaistua meidän nollakupla :) Lisäksi Eka tuntuu pääkopaltaan kaksivuotiaaksi ihmeen varmalta kisatilanteessa, siitä olen todella, todella iloinen. Onnea on saada kisata Ekan kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti