Joululoma = Treeniloma

Joulu tuli ja meni. Tänä vuonna vietin sen vapaalla rentoutuen ja reilusti syöden. Joulun jälkeen suuntasimme Ekan kanssa yöjunalla Rovaniemelle ja siitä bussilla Ivaloon sukulaisen luo viettämään viikon mittaista treenilomaa. Tuon viikon aikana päädyin mitä erikoisempiin tilanteisiin, mutta mitään en kyllä vaihtaisi :)

Valjakkourheilun talvikausi on jo pitkällä, vaan etelässä touhua jarruttaa rajusti lumettomuus. Nyt pääsin vihdoin hiihtämään hiihtohallin tykkilumen sijaan oikealle lumelle kauniiseen luontoon. Sopivasti juuri tuon viikon ajan säät suosivat ja pakkanen hellitti niin, ettei se haitannut hiihtelyä ollenkaan :)

Juna lähti kahdeksan ympärillä illalla ja olimme Rovaniemellä seuraavana aamuna. Oli kyllä pitkät 12 tuntia, kun vaunu oli vanhanaikainen, ahdas, täysi eikä siellä ollut mahdollisuutta edes puhelimen lataamiseen. Eka oli onneksi unelmahelppo reppukoira, nukkui koko matkan milloin sylissä ja milloin laukkujen päällä :)

Rovaniemellä bussia odotellessa Eka sai pissatauon ja minä jumppatauon. Bussissa Eka viihdytti alkumatkan brittiläisiä turisteja, esittelin heille meidän harrastuksia ja Eka nautti rapsutuksista ja huomiosta. Kun katsottiin koneeltani jotain Ekan agilityvideoita, britit ihmettelivät että mahtaako olla sama koira joka heidän vieressään makoilee täysin tyynenä, kun niin lujaa painelee videolla :) Bussissa oli onneksi niin paljon tilaa, että sain viimeisten tuntien aikana otettua hyvät päiväunet takimmaisessa penkkirivissä. Kaikenkaikkiaan matka kesti noin 17 tuntia.

Pian meidän kotiuduttua lähdettiin katsomaan treenimestoja. Lyhyen ajomatkan päästä löytyi reilut 7km koiralatua missä koiravuorot oli päivittäin sekä aamulla että illalla, ja yleiselle ladulle pääsi hiihtelemällä vain läheisen joen toiselle puolen.

Eka oli aivan innoissaan päästessään taas vetohommiin, mutta niin olin kyllä minäkin! Maanantaina kun puolen päivän jälkeen pääsin perille, kävin hiihtämässä lyhyen tutustumislenkin ja katsomassa vähän paikkoja. Parina seuraavana päivänä kävin hiihtämässä aamulla ja illalla, toisen kerran yksin ja toisen kerran Ekan kanssa. Samalla testailin joululahjaksi saamaani Go Prota. Käyttöä pitänee vielä vähän reenata, mutta kyllä sillä jo jonkinlaista kuvaa onnistuin saamaan :) Parilla lenkillä hiihdeltiin porojen kanssa ristiin, mutta Eka ei onneksi sanonut niistä mitään, kunhan katseli ohi juostessaan.

Keskiviikkona pääsin mukaan juoksuttamaan paria koiraa moottorikelkalla, oli kyllä loistava tapa liikuttaa aktiivisia koiria! Kelkkareitille, koirat vapaaksi ja vauhtia riitti :) Itse hoidan samantyylisen treenin kotipuolessa joko kickbikellä tai maastopyörällä, mutta siinä saa itse huhkia pienesti enemmän :D

Torstaina, uuden vuoden päivänä pidin kevyemmän päivän ja vaihdoin toisen hiihtolenkin hölkkäily-, kävely- ja nautiskelulenkkiin :) Eka pomppi lumihangessa hajujen perässä kuin aropupu ja minä ihastelin maisemia. Luminen maa, mutkainen polku ja pimeässä loistavat katulamput.

Illalla lähdin juhlimaan vuoden vaihtumista parin vuoden takaisten kavereiden ja muiden vierailevien tähtien kanssa. Ilta oli hieno ja vauhdikas ja Saariselän ilotulitus katsomisen arvoinen :) Oli kyllä todella virkistävää nähdä vähän uusia kasvoja.

Perjantaina pidin sattuneesta syystä lepopäivän. Olen pitänyt kohtuullisen tiukkana sääntönä, että juhlien jälkeisenä päivänä lepään, sillä en usko että silloin tehdystä treenistä olisi juurikaan hyötyä. Lauantaina käytiin serkun/kummisedän kanssa kolmisen tunnin kelkkailuretkellä loukkulenkillä, eli katsomassa minkkiloukut läpi. Ei löytöjä tällä kertaa. Maisemat olivat kuitenkin upeat ja vauhtikin veti suun virneeseen :D Näköhavaintoina riekko ja tottakai reilusti poroja.

Illemmasta kävin sitten vielä hiihtelemässä Ekan kanssa, nyt nähtiin jopa muitakin hiihtelijöitä! Ensimmäistä kertaa ehkä ikinä Eka onnistui esiintymään niin edukseen, että siitä aiheutui jopa vähän harmia :D ei meille, mutta niille turisteille kyllä jotka autolla lähtiessään jäivät ihastelemaan Ekaa ikkunasta ja poikkesivat sitten penkan puolelle. Kaivamalla ja työntämällä siitä kuitenkin selvittiin :)

Sunnuntaina tehtiin vielä kävelylenkki ja illalla tein reissun Saariselän laduille. Hiihtelin n. 14 km kakslauttaseen ja takaisin. Muuta porukkaa oli ihmeen vähän, sää oli kuitenkin hyvä, vain kymmenisen astetta pakkasta eikä satanut. Lenkki kesti 2,5h ja sinä aikana ehdin kyllä pohtimaan kaikenlaista.

Kakslauttaseen päästyäni pidin lyhyen tauon ja kävin katselemassa iglukylää. Lasi-igluja vieri vieressä, joiden sisällä on pieniä hotellihuoneen tapaisia huoneita. Oli kyllä hienon näköistä!

Kuvittele talvinen maisema, ympärillä koskematon lumikerros lumisine puineen, parin sadan metrin päästä kirmaa valkoinen jänis ladun poikki ja katoaa hankimaisemaan. Hiihdettyjä kilometrejä takana jo reilu 20, pikkupakkanen nipistelee poskipäissä, yllä kirkas tähtitaivas, täysi hiljaisuus ja valoa vain lyhtypylväiden alla. Hiihtelet eteenpäin, käännät katseen eteen ja huomaat ladun jatkuvan hillittömän pitkään ja ylöspäin jyrkkenevään ylämäkeen.

Parasta!

Hetken kuluttua mäen päällä totesin sitten, että sehän menikin yllättävän kevyesti. Varmasti siitä syystä, että viikon aikana olin puskenut jo aika monta mäkeä ylös ja oppinut ehkä jotakin :D

Ladulla muistelin sitä, kuinka lapsena remuttiin pulkkamäessä kaikki talvet. Kiipesimme innolla vaikka kuinka pitkiä mäkiä ylös silmät kiiltäen, vain saadaksemme laskea ne alas. Ylämäen jyrkkyydestä ei ikinä valitettu kiivetessä, saihan mäessä vain sitä paremmat vauhdit mitä jyrkempi se oli.

Nyt vähän (ei paljon, mutta vähän) isompana huomaan välillä aikuisten (muka)loogisen ajattelutavan yrittävän vallata mielen. Alamäki tietää tuskaa, sillä yleensä sitä seuraa ylämäki. Ei näin! Miksi hukata kivaa alamäkeä tuollaisesta märehtimiseen, kun siitä voisi vain nauttia ja ottaa kaikki vauhdit irti? Sitäpaitsi, ylämäessähän se kehitys tapahtuu.

Sama asia on ihan sovellettavissa harrastamiseen ja kilpailuun. Pitää innoissaan kiivetä mäkeä ylös eli treenata ja tehdä työtä, jotta voi sen jälkeen iloissaan laskea mäkeä alas, eli nauttia tuloksista :)