Nyt on reissusta kotiuduttu ja univelat kuitattu. Kotiin vietäväksi herkkujen ja muiden tuliaisten lisäksi jäi iso kasa kuvia ja videoita, mutta ennen kaikkea paljon hyviä muistoja ja kokemustakin. Lisäksi tutustuttiin muiden nuorten (ja aikuistenkin) kanssa jälleen vähän lisää, mikä on myös hieno asia :)
Jo saapumispäivänä päädyimme siirtämään paluutamme päivällä, kun aikataulut selvisivät. Musher dinner, eli kilpailijoiden yhteinen illallinen järjestettiin lauantai-iltana, ja siihen halusimme osallistua. Onneksi tulopäivän lykkääminen onnistui hämmästyttävän pienellä vaivalla. Lautan vaihto yhdellä puhelulla, ja majoituksen avaimetkin saatiin ongelmitta palauttaa vasta illansuussa.
Alla muutamia reissun pääkohtia :)
Avajaiset pidettiin torstaina illalla, missä maajoukkueilla oli kulkue ja kilpailujärjestäjät pitivät avajaispuheet, ja sen jälkeen sisällä oli pienet tarjoilut.
Kilpailupäivänä hässäköitiin puoleen päivään saakka, kun kaikilla meillä oli lähdöt saman puolen tunnin sisällä. Pian kisat olivatkin jo meidän porukan osalta ohi. Jälkipuintia ja rauhallista, stressitöntä ajanviettoa loppupäivä :)
Kuten jo aiemmin kirjoitin, olen ihan tyytyväinen omaan suoritukseeni. Saatiin ehjä suoritus ilman kaatuiluja ja ohitukset sujuivat. Kunhan tässä muutaman kauden ehdin hiihtää niin ehkä se vauhti, voima ja tekniikka alkaa löytymään kovempiinkin keskinopeuksiin :) Nyt meidän keskinopeus oli 25km/h, sama mitä ollaan muissakin kisoissa hiihdelty. Vähän on vielä matkaa kolmenkympin keskinopeuksiin.
Viimeisenä päivänä ennen lähtöä takaisin seurattiin tiiviisti kisapäivän kulkua, kun vuorossa oli yhdistetyn kilpailut. Siinä hiihdettiin kaksi kierrosta, toinen pulkan kanssa jonka jälkeen palattiin stadionille, jätettiin pulkat vaihtoalueelle ja hiihdettiin toinen kierros narulla. Naisilla ja miehillä matka oli muistaakseni 2x7,5km ja nuorilla 2x5km. Lisäksi lähdöt tapahtuivat yhteislähtöinä, mikä teki kisasta myös tapahtumarikkaan. Ihan täpinöissään seurattiin kilpailun kulkua ja juostiin lähtöpaikalta vaihtopaikalle ja sieltä maalin lähelle. Suomi myös pärjäsi hyvin, miehissä Vesa-Pekka Jurvelin hiihti pronssille ja naisissa Maija Nivalalle kultaa! :) Alla video naisten yhdistetyn lähdöstä.
Kun yhdistetyt oli hiihdetty, käytiin vielä ihastelemassa vähän maisemia. Otin Metten mukaan ja lähdettiin Katrin kanssa kävelemään tietä pitkin, joka nousi viereiselle vuorelle. Nähtiin ylhäältä kun kisavaljakot ajoivat alhaalla järvenjäällä :)
Illalla vielä käytiin katsomassa
palkintojenjakoa, oli hienoa olla paikalla kun suomalainen Maija Nivala palkittiin korkeimmalla pallilla ja meidän kansallislaulu soitettiin stadionilla. Sen jälkeen oli ohjelmassa vielä
musher dinner, hyvää ruokaa ja viimeiset juttutuokiot muiden nuorten kanssa. Sitten olikin aika pakata laukut autoihin ja startata kohti pimeyttä ja pitkiä teitä.
Paluumatka tuntui paljon helpommalta kuin tulomatka, kun reitti oli jo yhteen kertaan kuljettu ja moni risteys oli väsymyksestä huolimatta jäänyt mieleen. Lähdimme illalla yötä myöten ajamaan, ja kuuden aikaan aamulla pidettiin tunnin tauko, kun tuntui ettei silmät enää kertakaikkiaan pysy auki. Katri jäi pelkääjän paikalle tyynyn kanssa jatkamaan uniaan, ja minä hyppäsin ratista takakonttiin Metten viekkuun. Kovahan siinä oli nukkua, mutta ei paljon haitannut. Seitsemän aikaan heräsin kun Ronja toisesta autosta tuli koputtamaan ikkunaan. Pissatettiin koirat ja jatkettiin matkaa. Enää 100km satamaan, ja aikaa reilusti. Matkalla pysähdyttiin pariin kauppahalliin ostelemaan tuliaisia, ja siitäkin huolimatta ehdittiin satamaan tuntia ennen lastaamisen alkua. Loppumatka menikin aika hujauksessa :)
Isot kiitokset reissun onnistumisesta kuuluu koko matkaseurueelle Heli, Ronja, Linda ja Katri, maajoukkueen johtaja Eeva Äijälälle, joka hoiti tehtävänsä älyttömän hyvin! Isälle, joka sponssasi autoon uudet talvirenkaat (ja aika paljon muutakin pitkin vuotta) Norjan kelien varalle. Kaikille jotka tukivat meitä tavalla tai toisella, sekä tietysti Niinalle ja Teemulle, kun lainasitte matkaan koiran ja muutenkin autoitte lähes jokaisessa hädässä mihin pitkin kisakautta jouduinkaan ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti