Onnekas on se, joka intohimonsa löytää

...ja olen iloinen, että minä olen omani löytänyt. Onko se sitten musiikki, pitsinnypläys vai valokuvaaminen, se on yhdentekevää. Tärkeää on tekemisestä nauttiminen ja mahdollisuus kehittyä siinä. Oma löytöni on liikunta (kaikki yllättyi, etenkin tutut). Se voima on kummallinen, joka pistää nousemaan nojatuolin pohjalta, pukemaan kireät juoksuhousut jalkaan ja lähtemään ulos, tälläkin kertaa pimeään ja jäiseen metsään juoksemaan. Tai nousemaan varhain kouluaamuna mennäkseen tekemään treenin ennen koulun alkua. Tai kaivamaan maastopyörän varastosta keskellä räntäsadetta ja loskasäätä - onhan se superhauska sää lähteä sutimaan metsään! Sen voiman nimi on treenimotivaatio, mikä kummasti alitajunnasta kumpuaa sopivina hetkinä, joskus myös ei niin sopivina...

Olen tällä viikolla aloitellut lukemista liikuntatieteellisen pääsykokeisiin. Lukemaani miettiessä koin oivalluksen kesken sammalikkoseikkailun otsalampun valossa (juu, sekin oli mielenkiintoinen ja piristävä treenimuoto). Olen onnekas, koska lapsuudestani on jäänyt mieleen paljon aktiivista elämäntapaa tukevia asioita: olen saanut kiipeillä puissa (ja putoilla myös), olen saanut harrastaa tanssia, minua ja sisaruksiani on käytetty pyöräretkillä leikkipuistoissa, äiti otti pyörällä hölkkälenkeilleen mukaan. Koulussa liikunnanopettaja ei haukkunut pystyyn jos en osannut jotain (ilmeisesti nykypäivänä ei enää itsestäänselvä asia), meidän aikana ala-asteen välitunnit tarkoitti hyppynarulla hyppimistä tai majojen rakentelua metsän reunaan. Ylä-asteelle siirtyessä isi osti minulle jopa yksipyöräisen tsemppilahjaksi! En enää edes muista mistä keksin sellaista toivoa...
Vaikka en vielä peruskouluaikana ollutkaan hurahtanut varsinaisesti liikuntaan, uskon kaiken tuon vaikuttaneen nykyiseen aktiivisuuteeni.

Tuolla samaisella yksipyöräisellä onkin sitten väsätty jos jonkinmoista... Muutamaa hetkeä myöhemmin pikkusiskoni sai oman pyörän, ja mukaan soppaan tuli mm. koripallo, hyppynaru, iltalenkit lähikortteleissa, hippa,... Ja videolla viimeisin luova sovellus (pohjautuu itseasiassa näkemiini uniin :D ).

Jokainen liikuntaa harrastava varmasti tietää sen hyvän olon tunteen, jonka liikkuminen saa aikaan. Se on tunne, johon olen tainnut jäädä koukkuun. No, huonompikin kohde voisi riippuvuudella olla :) paras hetki on se, kun edessä on vaikkapa ylämäki, kuulokkeista alkaa sopivasti soimaan joku hyvä biisi, päätän mielessäni "nyt täysii ylös", katse päämäärään ja menoksi. Eipä siinä kauaa nokka tuhise, vaikka tuskissaan tuhiseekin, kunnes ylämäki on selätetty ja matka jatkuu.

Joskus tuo ajatus vain valtaa mielen

Jotta en saa ajatusta treenailusta kuulostamaan liian kultaiselta, joksus lenkillä, agilitytreenissä tai missä milloinkin hyvänolon sijaan mielen valtaa suuri epäonnistumisen, riittämättömyyden tunne. Silloin ei auta kuin valita hetki* "viiminen veto" ja rutistaa yksi ennalta päätetty suoritus väkisin loppuun ja jättää homma siihen. Homma jatkuu kun hyvä flow on taas päällä :) tuo toimii etenkin, jos treeniin liittyy koira. Silloin huono fiilis ei tartu turhaan koiraan, eikä syvällistä harmitusta tule myöskään purettua tuohon usein tilanteessa syyttömään treenipartneriin. Pohjalta on suunta kuitenkin jälleen ylöspäin ja asenne ratkaisee lähes aina.

Huonotkin hetket yleensä kasvattavat motivaatiotani niin, että useimmiten huonoa treeniä seuraa edellistä rankempi harjoitus. Sen jälkeen syvällinen ärsytys on käsitelty ja homma jatkuu. Ketutusta on elämä täynnä, ei siitä mihinkään pääse :D

Joskus joku viisas minulle sanoi, "tyytyväisyys on kehityksen jarru". Se jäi jostain syystä mieleeni ja tuolla periaatteella olen painellut menemään. Tottahan tuo on, jos ei ole halua saada kehitystä aikaan, sitä tuskin tulee tapahtumaan.

Vein hiihtolomalla valmentajani lapset kokeilemaan seinäkiipeilyä!
(En tunnusta sitä tekosyyksi mennä itse)
Lajien kirjo ei voi ikinä kasvaa liian suureksi :)

Se jolta on motivaatio tekemiseensä hukassa, tsemppiä sen löytämiseen! Kyllä se aina jostain löytyy. Viimeistään kun avartaa katsettaan ja löytää jotain ihan uutta :)

PS. Sponsorini Sonarc ky perusti facebookiin Sonarc-team -sivun. Tiimiin kuuluu Sonarcin sponsoriratsukko sekä -koirakko, eli me :) Käykäähän tykkäämässä!

* blogin aiemmasta postauksesta löytyy video meidän ensimmäisistä kisoista, missä toisella radalla hyllyn jälkeen on selvästi havaittavissa tuo 'syvällinen ärsytys' ja sen jälkeen valinta "viiminen veto" joka oli onneksi koko loppurata :D sen jälkeen poistuin paikalta puimaan tilanteen tuhoamatta Ekan tekemisen iloa :)