Kävimme Ekan kanssa joulukuussa vihdoin ja viimein tokokokeessa. Eka on osannut alokasluokan liikkeet jo varmaan kolme vuotta sitten, mutta jotenkin en ole uskaltautunut sen kanssa kokeeseen asti. Nyt päätin, että on sopiva hetki kokeilla Ekan kanssa jotain uutta.
Hassua kyllä, olin juuri pari viikkoa sitten kotiutunut Puolan MM-kisareissusta, mutta tämä alokasluokan tokokoe jännitti moninkertaisesti enemmän kuin tuo arvokisa. Canicrossissa kaikki on tuttua ja tiedän miten toimin. Tokokoe jännitti hurjasti, vaikka tiesin että Eka osaa kyllä.
Paikan päällä ehdin katsella vähän avoimen luokan suorituksia ja tottumaan tähän tokoilun totisempaan ilmapiiriin. Nyt joku lukija ajattelee, että ei se mitään vakavaa ole! Ei kuoleman vakavaa, mutta kyllä siinä koetilanteessa silti erilainen tunnelma oli kuin esimerkiksi agilitykisoissa :D
Sitten asiaan. Paikkamakuu alkoi. Olimme rivin viimeinen koirakko, eli Ekan oli odotettava perusasennossa kaikkien muiden maahanmenojen ajan. Onneksi muilla oli kaikenmaailman erikoiskäskyjä, mistä tällainen keltanokka ei ollut kuullutkaan, saati käyttänyt koiralle. Ekalla ei siis ollut vaikeuksia pysyä istumassa, kun kukaan ei käyttänyt meidän käskyä "maahan" :D Minuutti tuntui pitkältä, Eka mielestäni piipitti koko ajan, mutta tuomari (Harri Laisi) ei vähentänyt siitä pisteitä. Pari muuta koiraa nousi ja Eka kesti senkin hyvin. Palautteena, että koira jäi makaamaan hiukan vinoon, ja siitä puolen pisteen rokotus.
Sitten odoteltiin toisen ryhmän paikkamakuu ja muutaman ensimmäisen koirakon suoritukset. Sitten tuli meidän vuoro. Jännitti ihan älyttömästi! Ilmeisesti se ensimmäisen liikkeen aikana näkyi ulospäinkin, kun liikkuri kysyi minulta ennen toista liikettä, että olenko ensimmäistä kertaa kokeessa :D Jokatapauksessa, ensimmäisen liikkeen jälkeen alkoi sujumaan ihan mainiosti. Eka tajusi että ollaan tekemässä jotain ja minä aloin luottamaan koiraani. Kunnolla en muista mitään tarkempaa, mutta ihan hyviä pisteitä saatiin ja pari kymppiäkin eikä nollattu kuin ensimmäinen liike :)
Lopputulos yllätti, kun saatiin 1-tulos! Olin todella huojentunut siitä, että koe oli ohi ja selvittiin siitä kunnialla. Ehkäpä uskallan Ekan kanssa vielä uudestaan kokeisiin, kun hän todisti olevansa noin pätevä pikku tokoilija :) Ja täytyyhän minun itse olla hiukan skarpimpi sitten kun Ykän kanssa tokoura urkenee, se kun tuskin on ihan noin leppoisa tapaus jos itse ei ole kartalla.
Opettavainen loikka epämukavuusalueelle, kyllähän kannatti!
Nyt Ekalla on tiedossa helmikuun alussa kastrointi, josta toivuttuaan palailemme toivottavasti taas myös agilityn kisakentille :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti